Jaaha, se on yksi työviikko taas takana. Tänään oli aika rento päivä, kesäloman ensimmäinen (kaikilla muilla paitsi työnarkkis-Chrisulla, ja tietysti minulla), ja koska Milka on nyt kotona niin lapset tietysti roikkuvat aika paljon hänen kimpussaan. Kuuma on edelleen, se kiristää varsinkin lasten hermoja, ja sitä kautta isompienkin. Siitä todisteena kuva, jossa muksut näyttävät ihan sarjamurhaajilta. Uskallankohan mennä edes nukkumaan kun tiedän niiden vaanivan samassa talossa??
Tänään illalla oli yötori eli marché nocturne. Toriaukiolla ja kaduilla oli myyjiä siis ilta-aikaan klo 19-24, kun tavallisesti tori on auki vain torstaina aamulla. Tosin myytävät tuotteetkin olivat erilaisia, tänään sieltä ei saanut kesäkurpitsaa ja porkkanoita vaan enemmän koruja, vaatteita ja koriste-esineitä. Väkeä oli liikkellä taas paljon. On mukavaa nähdä, että tällainen pikkukaupunkikin herää henkiin tapahtumien aikaan.
Kierreltiin, syötiin jätskit ja ostettiin lapsille VALTAVA vaaleanpunainen hattara, josta olisi kyllä saanut puolenkymmentä suuta ihan riittävän makeaksi. Iso vaaleanpunainen sokeripilvi on varmasti jokaisen sokeritautisen pahin painajainen.. ilmanko en olekaan koskaan pitänyt Barbapapasta, vaan olen aina pitänyt sitä jotenkin omituisen vastenmielisenä. Hattarahan on ranskaksi siis Barbe à papa. (Kirjaimellinen käännös olisi "iskän parta", mutta ehkä nimi on annettu silloin kuin hattaroita sai vain valkoisina tahmaavina höttöinä.) Milka kärräsi lapset kotiin ennen pahinta noususokerihumalaa ja minä jäin vielä vähän kiertelemään kamerani kanssa kulmille vielä hetkiseksi. Löysin itselleni sen kesämekon, jota olen etsiskellyt vaivihkaa koko alkukesän (!) ja vähän tuliaisia.
Unelias setä makkaroineen, joiden ohi kulkiessani aina tulee koti välittömästi mieleen. Ne haisevat koiran hengitykselle ja isän märille villasukille.
Eteläamerikkalaisia (?) pikkuruisia villapaitoja yksi jos toinenkin. Kojussa soi okariinomusiikki ja siellä myytiin myös unisieppareita.
Katuja kierteli myös tämä hauska kuuluisuuksista koottu yhtye. Muut soittoniekat tunnistin mutta kuka lienee tämä Obelixin vieressä oleva mandoliinisti?
Tytöt kotimatkalla.
2 kommenttia:
Hih, just tollasia pikkusia lasten villatakkeja täällä myydään joka paikassa!
Miks sä oot niin varma ettet oo muka päässyt opiskelemaan? Kyllä sä pääset!!! (vai onnistuitko jotenkin sössimään pääsykokeet?)
No siis ne kokeet oli vaikeet! Luulin että oon hyvä enkussa enkä tajunnu mitää :D Oli vaa abcd-kohtia ja mun mielestä kaikki ois hyvin käyny.. Ja siinä toisessa kokeessa ois pitäny tunnistaa kaikkia adjektiiviattribuutteja ja muita kieliopin taikasanoja ja sitte ettiä ne tekstistä eikä mulla ollu hajua niistäkää :D Mutta ootellaan huomiseen ja seuraavaan viikkoon.
Lähetä kommentti