Normipäivä

No ei ihan normi. Chrisu vei Ainon aamulla kouluun ja yritti selvittää että miksei se halua syödä enää koulun ruokalassa, vaikka ennen siinä ei ole ollut mitään ongelmaa. Nooh, kerhotädit siellä kertoi että Aino saa aamuisin kamalia kriisejä ja huutaa ja itkee äidin perään, ja Milka tuli sitten multa kyselemään että onko se totta.. Aino menee kyllä aina hyvällä tuulella kouluun, ja hyvällä päällä se on myös silloin kun haen sen sieltä pois. Pauliina vei sen kerran kouluun täällä ollessaan ja silloin se kuulemma vähän itkeskeli.. Että ei tässä nyt sitten tiedä ketä pitäisi uskoa. (Milka tosin sanoi että Ainon opettaja ei ole mikään järjen jättiläinen.)

Maanantai ja tiistai ovat tavallisesti Ainon ruokalapäiviä, koska Eliaksen kerho alkaa klo 13 ja Ainon koulu jatkuu 13.30, ja vajaassa tunnissa jos pitäisi saada kaksi lasta syötettyä ja laitettua valmiiksi iltapäivää varten, niin siihen tarvittaisiin useampi käsi- ja silmäpari (sekä käskevä suu). Mutta oikkuilunsa takia Aino syö nyt aina kotona, mutta onneksi Milka on nyt taas töissä kotona niin ei tarvitse yksin revetä joka paikkaan. Ja tämä viikko onkin viimeinen ennen kahden kuukauden kesälomaa. Pari viikkoa saan ensin olla lasten (ja Milkan) kanssa kotosalla, mutta sitten (!) on ensinnäkin minun syntymäpäiväni, sitä seuraavana päivänä ja Ranskan kansallispäivänä äiti lennähtää luokseni toivottavasti laukku täynnä suklaata ja muita tuliaisia ja unohtuneita tavaroita, ja samalla viikolla Ranskan perhe lentää Suomeen lomailemaan neljäksi viikoksi. Saan siis toisen loman! Jos ensimmäinen Suomessa oli vähän kiireinen eikä niin rentouttava, niin tällä toisella pätkällä aion vain relata ja pitää hauskaa äipän kanssa. Käydään ainakin Toulousessa! En ole ehtinyt käymään siellä vieläkään kunnolla pyörimässä!

Allergialääkkeiden voimalla nukkuminen on saanut mun unirytmin vähän sekaisin, enkä oikein saa öisin kunnolla nukuttua. Herään pyörimään aina milloin mistäkin tuntemattomasta syystä. Mutta jos silti lähtisin taas kokeilemaan! Kutiavat silmät saavat ainakin olla rauhassa kun ne on kiinni.

Coucou!

Eipä mulla oikeastaan mitään kummempaa asiaa tänään ole, mutta tulinpa kertomaan.

Pauliina lähti eilen aamupäivällä kohti Suomea ja sen jälkeen olen yrittänyt palauttaa itseni tavalliseen työtahtiin. Kahdestaan lasten hoitaminen ja muu elo oli aika helppoa, kun toinen pystyi laittamaan vaikka tiskejä tai käymään suihkussa samalla kun toinen katsoi lasten perään. Mutta ne ajat ovat nyt taas ohi, joksikin aikaa. Milka lähti aamulla jonnekin töihin Solinen kanssa, ja menee sieltä vielä Orleansiin, ja tulee vasta huomenna takaisin kotiin. Chrisu tuli tänään melkein viideksi kotiin, mutta huomenna silläkin saattaa venähtää päivä pitkäksi, joten Veni (Vini?) tulee jeesaa mua lasten kanssa. Vini on myyjänä Emmauksen vaatehallissa, jota Aino kutsuu "Vinin kaupaksi."

Huomisen jälkeen on kuitenkin edessä taas viikonloppu ja saan nukkua pitkään (aah!) ja olla tekemättä mitään (aah!!!!). Viime viikko Pauliinan kanssa oli melkeinpä riehakas, niin paljon käytiin siellä ja täällä. Aamuherätykset ovat olleet aika kamalia nyt parina päivänä, ihan heti en ole saanut koneistoa käyntiin. Tänään yritän saada itseni kuitenkin ajoissa off-asentoon, jotta aamulla akut ovat täynnä. Onpas kertakaikkisen huonoja vertauskuvia!! :D Suihkun kautta sänkyyn, siis. Moro!

Fête de la musique

No niin! Juhlitaan sitä kesän valoisinta yötä täällä Ranskassakin. (Vaikka ei se kyllä valoisa ole.. no kesäpäivänseisaus oli joka tapauksessa!) Eilen oli kansallinen juhlapäivä, Fête de la musique, vuosittainen musiikin juhla. Joka puolella Ranskaa järjestetään ulkoilmakonsertteja ja kaupungin toreilla soitetaan elävää musiikkia. Täällä meidän kyläpahasessakin päästiin kuuntelemaan kivaa orkesterimusiikkia, joka kuului ihan hyvin vaikka mikit välillä lakkasivatkin toimimasta. Käytiin Pauliinan ja lasten kanssa siellä vähän kuuntelemassa ja tanssimassa. Yleisön taputtaessa soittajille meidän pikku tanssijat kumarsivat ja kiittivät myös yleisöä suosionosoituksista. Pitempäänkin olisin voinut torvibändejä kuunnella, mutta lapset piti saada petiin aika äkkiä, Ainolla alkoi jo kuuppa kiehua siihen malliin, sillä alla oli pitkä päivä ilman päiväunia.

Milka ja Chrisu olivat illalla ravintolassa syömässä ja Moissacissa oli kuulemma myös kivoja esityksiä, mutta heidän kotiuduttuaan läksimme äkkiä takaisin torille! Emme antaneet tulevan työpäivän ja aikaisen aamun häiritä menoamme, ja tanssimmekin ihanan funkia soittavan porukan säestyksellä keskiyölle asti. Sen jälkeen musiikista vastasi dj ja meno vaihtui yläasteen diskomeininkiä liikaa muistuttavaksi. Toki mukana jammaili myös ahdistavia vanhempia setiä, jotka tanssivat aivan liian lähellä maassa olevaa laukkuani, jossa oli tallessa kallein aarteeni: kamera. Mitään ei sattunut kuitenkaan, mutta inhotti vain kun yksityisalueelleni tunkeuduttiin. Joka tapauksessa meillä oli kivaa, ja taisi olla muillakin: yleensä hiljainen ja autio tori oli täynnä väkeä. Kaupungintalo oli koristeltu hauskoilla valoilla, ja sääkin yllättäen suosi juhlijoita.

Baloo (lue: Paluu)

Oho! Onpa viikko vierähtänyt nopsaan tänne kirjoittamatta. Olin siis Tampereella, englannin käännöksen pääsykoe meni kirjatestin osalta hyvin mutta enkunkielisen monivalintanivaskan osalta huonosti, joten mitenkään suuret luulot ei ole koulupaikan saamisen suhteen.

Helsingissä ehdin olla yhden yön ja nähdä kivasti ihmisiä, vaikka parit oharitkin oli pakko tehdä (anteeksi!) etten olisi näännyttänyt itseäni ihan loppuun. Ja keräsin julkkispisteitäkin, sillä istuin Sakari Majantien (Huippumalli haussa-tuomari) takapuolenjälkeen! Raparperipiirakalla ja jäätelöllä tankattuna pääsin vihdoin matkaan ja lensin takaisin Toulouseen, Frankfurtin kautta taas tällä kertaa. Pauliina, eli Milkan ja Chrisun entinen au pair (edellistä edellinen) oli kentällä minua vastassa, sillä Milkalla oli aikainen aamu tiedossa, ja Chrisulla kaikki aamut ovat aikaisia. Pauliina on täällä nyt käymässä, ja sen takia en ole ehtinytkään koneella juuri piipahtaakaan! Olemme käyneet vaikka missä.. Torstaina menimme kaikki porukalla (paitsi Milka joka oli myöhään töissä) juhlimaan Muniria, hän sai lupapaperit ja saa jäädä Ranskaan asumaan. Tarjolla oli paljon supermakeita marokkolaisia herkkuja ja varmaan 20 erilaista sorttia muita herkkuja! Sää oli todella helteinen, varmasti varjossakin yli 30 astetta! Ensimmäinen yö oli myös melko hikinen ja inhottavan kostea, ilmä oli ns. seisova. Tukala ja tunkkainen, ei tuulenvirettä missään, huuh. Eli ihan toista kuin se Suomen kesä.

Milkaa näin vasta perjantai-aamuna, sillä hän oli jo nukkumassa kun me tultiin kotiin Pauliinan kanssa. Chrisu oli lähtenyt lasten kanssa aikaisemmin kotiin, mutta meillä oli toinen auto käytössä, ja onneksi polttoainetta riitti kotiin asti vilkkuvasta bensavalosta huolimatta. Perjantaina Ainolla oli tavallinen koulupäivä, ja iltapäivällä Eliaksen nukkuessa taas mammuttiunia minä ja Pauliina kävimme La Hallessa ja ruokakaupassa. La Halle on paikallinen vaatekauppaketju, ja siellä tosiaan oli vaikka mitä!! Löysin ihanat farkut ja kivan paitamekon. Sellaisia farkkuja Suomestakin metsästin, kapeita, halpoja ja kivoja, mutta löysin vain kalliit ja aika rumat, mutta tuli silti ne ostettua. Nyt harmittaa, kun en ole ennen tajunnut käydä tuolta etsimässäkään. Tekisi mieli palauttaa ne toiset mutta en taida enää ehtiä. Siellä oli myös ale-päivät, yhden tuotteen ostajalle -10%, kahden -20%, aina viiteenkymppiin asti. (Logiikka olisi saanut jatkua, olisin mennyt kymmenen tuotteen kanssa kassalle!) Vieressä on myös Hallen oma kenkäkauppa, sielläkin oli kaikkea kivaa, mutta ostin vain sormuksen, kun unohdin omani kotiin, ja välillä on kiva pitää sormusta. En tiedä onko se oikeasti muovia vai puuta, mutta puulta se kovasti näyttää. Kiva, eikö?

Illalla pukeuduimme uusiin vaatteisiimme ja valmistauduimme lähtemään Toulouseen! Siellä on vuosittain Rio Loco-festarit, etnomusiikin festivaali Garonne-joen varrella. Kimppakyyteihin haimme vauhtia Montaubanista asti ja köröttelimme sitten suomirapin saastuttamina perille. Mukanamme oli paljon Emmaus-porukkaa, tuttuja edelliseltä illalta Munirin juhlista. Ennestään tunsin vain Faridin, joka oli Milkan synttäreillä huhtikuussa. Myös Ulrich, Andreas, Jean-Claude, David ja pari muuta tyyppiä joiden nimiä en vielä muista olivat mukana. Parkkipaikan etsiminen Toulousesta ison tapahtuman aikaan on lähes mahdotonta, ja siihen meillä vierähtikin hetkinen ennen kuin löysimme sopivan rakosen jonkun pihalta suhteellisen läheltä festivaalialuetta.

Sisäänpääsy festarialueelle 5 euroa, sisällä halpaa kaljaa, etnisiä myyntikojuja ja hyvää musiikkia. Kamerat oli kielletty alueella, mikä oli toisaalta harmi, koska siellä oli tosi kaunista kaikkine valoineen, mutta kamerani on iso ja painava ja se huomattiin aika helposti porteilla. Mutta Pauliinan pikkuruinen näpsykamera livahti mukanamme sisään ja saimme jotain ikuistettua (digitaalisesti ainakin).

Sirkustelttaa muistuttava koju, josta ostimme ruokaa illan päätteeksi.

Meillä oli kiva ilta, kiva juhannus! Ihan muutaman tippasen sateli myös vettä, mutta se muistutti vain Suomen kesästä, eikä haitannut menoa ollenkaan. Pimeää oli, Rio Loco ei juhli yötöntä yötä. Ajoimme kotiin kahdelta yöllä ja silloin taivas oli täynnä tähtiä. 

Entäs tänään sitten? Vapaapäivä juu, mutta Emmauksen suurmyynnit saivat meidät aamulla liikkeelle, ja kävimme Montaubanissa sekä yhteisö-Emmauksessa tekemässä niitä löytöjä. Huomasin keräileväni purkkeja. En kuitenkaan ole vielä aivan niin harjaantunut Emmaus-ostoksissa kuin Pauliina ja Milka, jotka kantoivat valtavat säkit täynnä tavaraa ja vaatteita mukanaan. Auton takaluukku oli aivan täynnä! Löysin minäkin kuitenkin kaiuttimet tietokoneeseen (4€) ja pari hauskaa teepaitaa, joista toinen menee kaverille tuliaisiksi. Olisihan siellä ollut vaikka mitä "ihan kivaa", mutta yritän välttää turhia ostoksia, vaikka raha menisikin hyvään tarkoitukseen niin kuin Emmauksessa. 

Lisää lasipurkkeja, sekä sympaattiset kynttiläkamelit, yhteensä 1,65 euroa.

Joo, ja tosiaan, teen kohta niin että ostan vain niitä ihania ja sikahalpoja huonekaluja sieltä itselleni ja sitten jonkun on pakko tulla hakemaan ne täältä, koska alkaa olla jo liikaa sietokyvylleni, että siellä myydään hauskoja, siistejä ja hyväkuntoisia, kauniita huonekaluja niin halvalla!!!! Tänään kallein näkemäni tuote Emmauksessa oli suuri kaappi, hinta 320 euroa. Mutta se olikin tämmöinen aarre (kaappi kuvan oikeassa reunassa):

Pienempi ja tummempi kaappi toisessa reunassa maksoi 150 euroa. Ne kalusteet jotka minä haluaisin, maksavat kaikki alle 50 euroa. Viidellä ja kymmenellä eurollakin saa ihania herkkupaloja! Paljonko rekan ja kuskin vuokraaminen maksaisi??

Huomenna me nukutaan pitkään ja pyöräillään sitten Moissaciin Pauliinan kanssa. Sielläkin on jossain Emmauksen myyntitila, mutta jos emme löydä sitä, niin kiertelemme muuten vain sievää naapurikaupunkia.

Nyt aion painua nukkumaan, mutta jos joku osaa kertoa miten saan blogissani tyhjät rivit pysymään kappaleiden välissä niin olisin aika kiitollinen, mua jo vähän ärsyttää se että julkaistessa sivu on erilainen kuin kirjoittaessani! Hyvää juhannusta kaikille, taisi minulta jäädä tänä vuonna taiat tekemättä!

Juna jyskyttää-ää vanhaa ystäväää

Jaaha. Taas sitä olis lähdön paikka edessä. Huomenna klo 9.53 (tai toivottavasti ainakin varttia aikaisemmin) jätän kotini taas taakseni ja vietän kier(t)olaisen elämää keskiviikkoon asti, jolloin lennähdän taas Euruupan halki ja takaisin Ranskan tukikohtaani.

Olisin tarvinnu vielä ainakin saman verran lomaa lisää. En tainnut olla yhtään kokonaista päivää kotona, pelkästään kotona. Aina piti kiikuttaa itsensä lääkäriin tai apteekkiin tai sovittuihin tapaamisiin. Mutta kaikki  hommat on hoidettu (paitsi astmalääkettä pitää vielä ostaa, koska sen korvausaika menee vasta huomenna umpeen, eikä tarvitse juosta kelalle hakemaan takautuvaa korvausta..) ja melkein kaikkia ihmisiäkin ehdin nähdä.

Mustan Aukon pakkaaminen on vielä aika pahasti kesken, mutta niin se on aina. Olen edellisen illan pakkaaja. Nyt pitäisi vielä pakata oikeastaan kahta laukkua; äidin uuteen punaiseen laukkuun voin laittaa niitä tavaroita, jotka pitää saada Ranskaan, mutta joilla ei ole kiire (ts. joita ilman voin elää kuukauden). Äidillä on tosiaan heinäkuulle varattu lennot ja silloin saamme kolmisen viikkoa hengailla etelän helteissä, ja ehkä käväisemme jo siellä Toulousessa asti! Hmm.. Olisiko ihan turhuutta ottaa mukaan tietokoneen kaiuttimet? Ehdin jo tottua niiden mukavuuteen, kun ei tarvinnut sählätä kuulokkeiden kanssa.. Mutta ehkä se on vain ylimääräistä luksusta, ja kuka tietää josko Emmauksesta saisi toimivat pömpelit puoli-ilmaiseksi.

Minulla taitaa olla lievää taipumusta ylipakkaamiseen, sen huomasin ainakin silloin kun muutin ensimmäistä kertaa pois kotoa ja mukaani otin ainakin kolmet vaihtoverhot ja suuret määrät pöytäliinoja, sekä kirjahyllyyn paljon kirjoja, joita en koskaan vilkaissutkaan, paitsi pakatessani niitä uudestaan muuttolaatikkoon. Mutta nyt minulla onkin varasuunnitelma, kun voin laittaa turhaa tavaraa äidin mukana takaisin Suomeen. Vaan ei kai sinnekään mahdottomia mahdu..

Hmm. No ehkä nyt yritän lopettaa kaiken sijaistoiminnan ja ryhdyn oikeasti pakkaamaan, että pääsen joskus nukkumaankin. Huomenna junailen siis kuitenkin Tampereelle. Siellä on maanantaina se toinen pääsykoe, johon minun kannattaisi ehkä kerrata viiden tunnin junamatkan ajan, koska en juurikaan enää muista mitä siinä kirjassa sanottiin, vaikka se oli selkeää suomenkieltä! Suomen meininki on muuten kohta niin kuin Ranskassa: viimeksi lakkoilivat postimiehet ja -naiset (ja pakettini on edelleen hukassa sen jäljiltä :/ ) ja nyt on VR menossa lakkoon. Sitten muutan kyllä Ruotsiin, jos täältä ei saa enää ruisleipää ja piimää. No piimästä en edes tykkää, mutta jos kermaviili häviää kaupoista!

Maisemia

Kerkesinpä vihdoin istahtaa vähän alas ja ladata kuvat koneelle! Meinasin odotella loman loppuun ja tehdä sitten kuvakertomuksen lomastani, mutta taidanpa purkaa niitä nyt jo vähän. 

Kummipoikani Nooa tykkää sämpylöistä

Syksyllä koulun aloittava isosisko-Saana piirtää vaarin kuvaa

Sanja

Joona, lentoon lähdössä

Hilppa toi mulle lahjan, ja suuttui kun en päästänyt sitä sisälle ikkunasta sen kanssa. Nyt tämän satunnaisen jyrsijän suolisto koristaa mun ikkunalautaa :<

Huomenna ohjelmassa on lääkärin kontrollikäyntiä ja Suomen taidehissan tentti Savonlinnassa. En oo vielä harjotellu siihen tenttiin, ja pää on niin tukossa ettei yhtään tekisi edes mieli. Mutta on pakko saada se läpi, koska en todellakaan halua jättää mitään sinne roikkumaan. Mutta onneks mun unirytmi on sopivasti sekaisin, voin valvoa koko valoisan (!!!!) yön ja pelata taidehistoria-muistipeliä. Yäk. Oloni on yäk, pää täynnä räkää ja sitä tulee säännöllisin (ja lyhyin!) väliajoin aika tyrskeellä myös ulos. Keuhkotkin on vähän kohmeessa ja tukossa, yäk yäk yäk.

Mansikkakannu

Lomailu se vaan on virkistävää.

Junassa perjantaina sain paikan lasten leikkivaunuun, voihan jee. Siellä oli ainakin 10 pellavapäistä huliviliä jotka ramppasivat ees ja taas ja loikkivat kädensijoja pitkin. Mutta pääsin silti kotiin ihan aikataulun mukaisesti. Olin kotona ainakin 5 tuntia ja lähdin sitten tapaamaan kavereita Savonlinnan yöelämään! Kaverini on rippileirillä töissä ja kertoi nukkuneensa varttia vaille yhdestä puoli kuuteen, mutta minä tein toisinpäin ja nukuin puoli kuudesta melkein sinne yhteen. Ilta oli... ainakin hauska. Lempibaarini ja olohuoneeni Häppäri oli äänestetty Trendi-lehdessä Suomen symppiksien paikkojen listalla aika korkealle! Top 5 se ainakin oli, ehkä jopa ykkösenä. En ole ehtinyt vielä itse tsekkaamaan uusinta Trendiä, vaikka hipelsinkin sitä Seppälän kassalla (tietämättä koko symppisjutusta vielä mitään), kun ostin kukkamekkoani. Eilen oli ihan kamalan kylmä, joten en millään voinut pukeutua siihen. Laitoin lämpimästi päälle, mutta taisin silti vilustua, koska kurkkuni on kipeä ja olo on muutenkin pöpperöinen. Äiti kokeili otsaani kun haukuin Suomea jalkapallomaana.. Hei haloo, mikä saavutus on voittaa joku Liechtenstein?!?!?!! Eihän se oikeasti ole edes maa! Siellä on alle 40 000 asukasta, ja niin pienestä poppoosta on varmasti vaikea löytää tarpeeksi hyviä jalkapallonpelaajia, kun ei viiden miljoonan populaatiokaan tahdo riittää mihinkään. Silti, Liechtenstein on hauska sana ääntää ja voisin nimetä kissani Liechtensteinin herttuattareksi.

Kissani Hilppa muuten rakastaa minua. Olin jo huolissani kun se kierteli ja kaarteli kaukaa eikä tullut puskemaan minua, vaikka hainkin sen heti kotiin tultuani ulkoa sateesta pois sylissäni. (Se ei halunnut kastella tassujaan vaan itki tyhjässä koirankopissa.) Mutta aamuyöllä kömpiessäni nukkumaan se kuitenkin ilmestyi viereeni. En tiedä oliko se odottanut minua huoneessani koko yön vai kuuliko se kun hipsin hipihiljaa kotiin ja tuli perässäni. Ja aamulla kun heräsin, se nukkui jaloissani ja tuli myös peiton alle lämpimään. Illalla katsoimme ruotsalaista romanttista komediaa yhdessä sohvalla ja äiti oli katkera, kun kaikki hellä huolenpito ja vaivannäkö palkittiin nyt nukkumalla minun sylissäni. Nytkin se nuolee tassujaan sängylläni ja odottaa minua sinne. <3

Kävin tänään rippileirillä vähän kertomassa Ranskan kokemuksistani. Juttuhan ei sinänsä liittynyt mitenkään rippileirin Jeesus-meininkiin, mutta kai siinä piti olla kyse kasvamisesta ja lähtemisestä ja itsenäistymisestä ja sen sellaisesta.. Hyvin nuoret jaksoivat kuunnella, ja jotkut keskittyivät jopa niin paljon kuuntelemiseen että pitivät silmänsä kiinni ja painoivat päänsä käsiinsä. Lopuksi näytin kuvia ja irtosi niiltä muutama kysymyskin ja naurunremakka kun kerroin mitä suomalaisia sanoja Elias on oppinut. (-Fiksu poika. -Vittuuuhhhhh! -Eijeijeijeijei, sanoin fiksu! -Vittuuhhhh!!) Ruokapalkalla kelpasi hyvin käydä, sillä Eevan ruoat on legendaarinen juttu täälläpäin. Omasta riparista on melkeinpä jäänyt paha maku suuhun, koska silloin joku toinen teki meille viikon ruoat. Kävin itse riparin kahdesti, ensin vilkkaana ja liian puheliaana rippikoululaisena, ja sitten vilkkaana ja liian puheliaana isosena. :D Isos-leiriin liittyy myös hauska sattumus, josta vieläkin kerron innokkaasti, jos vain tulee hyvä tilaisuus leuhkia saavutuksillaan. Tarinan pääteemoja ovat alastomuus, henkilökohtainen lyhyen matkan juoksuennätykseni sekä 5 euron seteli. Leiriohjaaja Päivin mukaan en ole muuttunut mihinkään! :D Tiedä sitten, pitäisikö se ottaa kohteliaisuutena vai ei.. 

Huomenna lupasin joka tapauksessa mennä kirkkoonkin asti laulamaan virsiä urkuparvelle, ja sen jälkeen takaisin Hellikseen, eli Hellaniemen leirikeskukseen viettämään vierailupäivää Heidi-ystäväni luokse. Molempien kiireiset aikataulut pakottavat meidät tapaamaan riparilaisten ja heidän vanhempiensa vilinässä, mutta parempi sekin kuin ei mitään. :)

Nils sanoi jag älskar dig

Olen lomani kunniaksi kannattanut suomalaista ja vähän ruotsalaistakin musiikkikulttuuria. Riihimäen Prisma jakoi Iiro Rantala New Trioa lähes ilmaiseksi (eurolla!!) ja pakollisten suomalaisten lempiyhtyeiden (Scandinavian Music Group ja PMMP) uuden tuotannon lisäksi mukaan tarttui myös Bo Kasperin orkesteria halvalla. Eilen illalla testasin levyjä kaverin luona Lahdessa, ja ne ovat juuri sopivaa myöhäisen illan musiikkia rauhalliseen jutusteluun. Sen enempää en ole vielä ehtinyt niihin perehtyä, koska olen reissannut taas yhtäälle ja toisaalle.

Eilen lähdin siis iltapäivällä Lahteen, (junamatkalla kuuntelin Värttinää ja katselin maalaismaisemaa mökkeineen ja peltoineen ja viihdyin hyvin) siellä tapasin ensin yövyttäjäni ja vanhan naapurini vuosikymmenen takaa (kuulostanpa ikälopulta!), hän on myös pikku-pikku-pikku-pikkuserkkuni. Sen jälkeen treffasin vanhaa luokkakaveria myöskin vuosien takaa, olimme eka- ja tokaluokalla samaan aikaan, mutta sen jälkeen muutin muualle, emmekä ole nähneet sen jälkeen toisiamme! Mutta onneksi on netti ja sen moninaiset yhteisöt, ja löysimme toisemme uudelleen ja päätimme tavata kun kerta pyörimme samalla suunnalla. Kahden hengen luokkakokous päättyi hyvästeihin juna-asemalla (kuinka romantillista! Juna on aina juna, niin kuin eräs humalainen kanssamatkustaja tänään totesi noin kuudesti) ja seuraavaksi tapasin Savonlinnan-kämppikseni teekupin ja light-limpparin äärellä. Huh huh. Eikä tässä vielä kaikki! Sen jälkeen kipitimme vielä kauppaan ja (keräsin matkan varrelta yhden tölkin, koska en raaski jättää rahaa kadulle) videovuokraamoon ja takaisin Nean luo eli sinne pikkupikkujnejne-henkilön luo, läskeilimme pitsan, cashew-pähkinöiden ja muiden herkkujen kanssa ja katsoimme  kehutun Once-leffan. Se olikin aika jännä, erilainen kuin mitä odotin, mutta silti ihan hyvä elokuva. Olisin odottanut jotain vielä enemmän sydäntäraastavan kohtalokasta rakkaustarinaa ja ehkä parempaa musiikkiakin, vaikka Oscar-patsas parhaasta biisistä myönnettiin juuri tälle leffalle.

Aamulla heräiltiin rauhassa ja vein vihdoin rahani pankkiin talteen. Käytiin kirpparilla, jossa kauhistelin korkeita hintoja Ranskan Emmaukseen verrattuna, mutta ostin kuitenkin muutaman kivan jutun. Sitten olikin kello jo niin paljon, että päätin kavuta rinkkani kanssa (miksi tarvitsen yhden yön kyläilyreissulle NIIN paljon tavaraa????) suuren mäen taakse juna-asemalle.

Seuraavana Riihimäki. Nästa Riihimäki. Next Riihimäki.

Matka oli varsin rattoisa erään tyypin ansiosta. Hän oli matkalla Tampereelle kattomaan "Brusee", oli aika humalassa ja aika univelkainen. Muistuttelin häntä jatkuvasti että raide neljä on sitten se, jolta Tampereen juna lähtee, mutta kun pääsimme Riksussa asemalaiturille niin hän hävisikin ihan eri suuntaan, joten epäilen vahvasti ettei hän ehtinyt jatkoyhteyteen. Mutta mikäs sen mukavampaa kuin huvittaa itseään juttelemalla jonkun tuntemattoman kanssa junassa. Asemalla minua odotti Riihimäen Nuorisoteatterin kantava voima (näin uskon) ja sain turistikierroksen Suomen vanhimmassa yhä toiminnassa olevassa elokuvateatterissa! James Bond ja neliapilat vaihtoivat omistajaa ja minä sain mahani täyteen herkkusalaattia paikallisessa kahvilassa. Sitten olikin taas aika loikata paikallisjunaan. Minua kiehtoi vähän säästää rahaa (2,30 onkin iso raha budjetissani), joten ajattelin esittää ulkomaalaista jos joku kysyisi lippua, ja sitten selittäisin with bad english että voin jäädä seuraavalla asemalla pois ja ostaa lipun sieltä kun en tunne Suomen junasysteemejä, ja koska seuraava asema olisi ollut Hyvinkää, olisin kieroillut itseni ilmaiseksi kotiin. Mutta, koska olen perusluonteeltani rehellinen ihminen, aloin katua (ja pelätä 80 euron tarkastusmaksua) ja menin kuitenkin lipunostovaunuun istumaan. Vaan konduktööri tulikin ja meni niin kiireesti ohi etten ehtinyt vilauttaa lompakkoani lehden alta, joten istuin pitkät 9 minuuttia ihan hiljaa paikoillani ja pummin perille!!

Huomenna ohjelmassa on vielä vähän kummipojan leikittämistä ja vielä pitäisi saada kaksikielisyyden perusperiaatteet selviksi, klara på svenska, torstaista pääsykoetta varten. Huuh ja plääh. Perjantai-aamuna joka tapauksessa pääsen vihdoin omaan kotiin!!! Saan hengähtää ehkä ihan pienen hetken ja pestä pyykkiä.