maanantaina, kesäkuuta 29, 2009

Normipäivä

No ei ihan normi. Chrisu vei Ainon aamulla kouluun ja yritti selvittää että miksei se halua syödä enää koulun ruokalassa, vaikka ennen siinä ei ole ollut mitään ongelmaa. Nooh, kerhotädit siellä kertoi että Aino saa aamuisin kamalia kriisejä ja huutaa ja itkee äidin perään, ja Milka tuli sitten multa kyselemään että onko se totta.. Aino menee kyllä aina hyvällä tuulella kouluun, ja hyvällä päällä se on myös silloin kun haen sen sieltä pois. Pauliina vei sen kerran kouluun täällä ollessaan ja silloin se kuulemma vähän itkeskeli.. Että ei tässä nyt sitten tiedä ketä pitäisi uskoa. (Milka tosin sanoi että Ainon opettaja ei ole mikään järjen jättiläinen.)
Maanantai ja tiistai ovat tavallisesti Ainon ruokalapäiviä, koska Eliaksen kerho alkaa klo 13 ja Ainon koulu jatkuu 13.30, ja vajaassa tunnissa jos pitäisi saada kaksi lasta syötettyä ja laitettua valmiiksi iltapäivää varten, niin siihen tarvittaisiin useampi käsi- ja silmäpari (sekä käskevä suu). Mutta oikkuilunsa takia Aino syö nyt aina kotona, mutta onneksi Milka on nyt taas töissä kotona niin ei tarvitse yksin revetä joka paikkaan. Ja tämä viikko onkin viimeinen ennen kahden kuukauden kesälomaa. Pari viikkoa saan ensin olla lasten (ja Milkan) kanssa kotosalla, mutta sitten (!) on ensinnäkin minun syntymäpäiväni, sitä seuraavana päivänä ja Ranskan kansallispäivänä äiti lennähtää luokseni toivottavasti laukku täynnä suklaata ja muita tuliaisia ja unohtuneita tavaroita, ja samalla viikolla Ranskan perhe lentää Suomeen lomailemaan neljäksi viikoksi. Saan siis toisen loman! Jos ensimmäinen Suomessa oli vähän kiireinen eikä niin rentouttava, niin tällä toisella pätkällä aion vain relata ja pitää hauskaa äipän kanssa. Käydään ainakin Toulousessa! En ole ehtinyt käymään siellä vieläkään kunnolla pyörimässä!
Allergialääkkeiden voimalla nukkuminen on saanut mun unirytmin vähän sekaisin, enkä oikein saa öisin kunnolla nukuttua. Herään pyörimään aina milloin mistäkin tuntemattomasta syystä. Mutta jos silti lähtisin taas kokeilemaan! Kutiavat silmät saavat ainakin olla rauhassa kun ne on kiinni.

Ei kommentteja: