Lomaa odotellessa

Ensin vähän torstaina kirjoitettua tekstiä:

Vielä huominen ja perjantai ja... SITTEN! Eipä tarvitse nousta neljään viikkoon siihen, kun joku lähtee aamuavarhaisella töihin ja narisuttaa ulko-ovea, kahdestakin syystä; a) ovi ei enää narise, koska äiti kyllästyi siihen yhden yön jälkeen ja öljysi sen, ja b) kukaan ei lähde töihin aamuvarhaisella neljään viikkoon!! (Paitsi ehkä Veni, mutta eipä tarvitse silti herätä, kun ovi ei kerta narise enää.

Äiti tuli tänne siis eilen, matka oli sujunut hyvin, mutta laukku halusi nähdä vähän enemmän maailmaa ja jäi luultavasti Pariisiin. Mutta nyt sekin löysi itsensä tänne kotiovelle, yksi kulma oli vähän revennyt reissussa, mutta näppärä mamma paikkasi sen hammaslangalla. Laukku oli täynnä suklaata, salmiakkia, kaurahiutaleita ja poron kuivalihaa. Saan mussuttaa niitä aikataulun kanssa, että saan kaiken varmasti syötyä enne joulua! :D Myös nenäliinat ja silmätipat ilahduttivat minua kovasti. Pitäisi varmaan ruveta jäljittämään tätä allergian alkulähdettä, mutta täällä on niin paljon puskaa ja erilaisia kasveja, että saan jo sen ajattelemisesta lisää näppylöitä. Huoneessani taitaa asua se kuuluisa yksi hyttynen, joka pureskelee minuun suuria punaisia paukamia joka yö lisää. Lapissa, hyttysistään kuululla alueella syntyneenä, Suomen inisijät eivät minua juurikaan häiritse, toki linttaan niitä seiniin minkä ehdin ja jaksan, mutta jos joku minuun yöllä kärsänsä työntää, niin en välttämättä edes huomaa sitä aamulla. 

Sitten jatkamme tämän päivän kuulumisista. Täällä on KUUMA. "TTSSHHIIIIII", sanoi Desperados, tequilalla maustettu kalja kun sihautin sen auki. Vaikka kalja on kylmää, miksi vaahto on lämmintä? Aamupäivällä (kauan kaivatun kaurapuuroaamiaisen jälkeen) käytiin torilla kiertelemässä. Äiti osti uuden lompakon, johon mahtuu se vanhempaa mallia oleva iso ajokorttikin näppärästi läpinäkyvään taskuun. Mukaan tarttui myös pari patonkia ja melonia. Kuumuus oli minulle vähän liikaa, joten kotiin päästyämme kävin kylmässä suihkussa ja sammuin sen jälkeen muutamaksi tunniksi uudestaan unten maille. Päivä meni siis aika nopeasti.

Juuri tällä hetkellä sekunnit alkoivat kuitenkin pyöriä hidastettuna, sillä lapset tulivat kotiin superväsyneinä, nälkäisinä ja kiukkuisina. He olivat koko päivän papilla ja mamilla, Chrisun vanhempien luona ja kolmen tunnin ajomatka edestakaisin on näköjään ollut aika voimia kuluttava kokemus. Onneks ehdin avata kaljan äsken. Äkäistä huutoa on odotettavissa ruokailun ajan, ja luulenpa että sen jälkeen kaksi pientä ihmistä laitetaan sängyn pohjalle.

Tiistai oli Ranskan kansallispäivä, ja kävimme äidin kanssa illalla kanaalin rannassa katsomassa kaupungin järjestämiä ilotulituksia. Pauke ja musiikki oli aika kova, mutta esitys oli hieno. Otin paljon kuvia ja harkitsen jalustan hankkimista kameraan, muutaman sekunnin valotusaika on tutiseville käsilleni vähän liikaa. Mutta jotain sain kuitenkin näpsättyä, tässä muutama kuvanen:

Huomenna ohjelmassa on vierailu Montaubanin kaupungissa, siellä urheilukaupassa ja Emmauksessa, sekä keskustassa pyörimistä. Milka ja lapset lähtevät paikallisiksi oppaiksi mukaan. Kylmää vettä pulloon ja jäitä hattuun, toivottavasti olisi kylmä päivä ja kurja sää.