Lomarytmi

Lomarytmi on sellainen, että aamulla nukutaan siihen asti, kun posti kolahtaa luukusta alas. Se on välillä aika vaikeaa, nukkua jopa puoli kymmeneenkin asti. Tänään posti toi yhden synttäripaketin ja kirjeen. Mulla on nyt niin paljon salmiakkia varastossa, että saan varmasti jonkun yliannostuksen jos saan ne kaikki syötyä ennen joulua.. Hyh. Mutta! Lomarytmi jatkuu aamupäivätouhuilla. Niitä voivat olla esimerkiksi ankkojen syöttäminen kanaalilla (tänään), tai käynti naapurikaupungin torilla ja nähtävyyksissä (eilen). Sitten kello lähestyykin jo puoltapäivää, ja on pakko paeta sisään, ellei halua päästä hengestään. Tämän tyhjän ajan ennen ruokailua täyttää Frendit.  Minulla on tosin enää vain pari levyllistä katsomatta kymppikautta, mutta sen jälkeen voinkin katsoa vaikka Rimakauhua ja Rakkautta, joita minulla on mukana muutama jakso.

Iltapäivällä syödään, ja sen jälkeen katsotaan lisää telkkaria, kunnes sammutaan tv:n ääreen. Herätä kannattaa vielä yöksi, että saa taas aamulla nukuttua pitkään. Ja muutenkin, yöllä on viileämpää ja mukavampaa... istua koneella? Kunto-ohjelmassakin on vain kolme lenkkiä viikossa, ja ne täytyy yleensä suorittaa myös ilta-aikaan, koska päivällä on yksinkertaisesti vain liian kuuma. Nytkin, kun kello lähenee yhtätoista, ulkona on 26 astetta lämmintä. Mutta näin iltaisin se ei tunnu niin kamalalta, koska aurinko ei sentään paista ja kärvennä valkoista nahkaani.

Nyt vähän kuvia eiliseltä Moissacin kulttuuriretkeltä, ja tämän aamun ankkakokemukselta.

Moissacissa on  1400-luvulta peräisin oleva luostari, joka kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin, sillä se on yksi Santiage de Compostelan pyhiinvaellusreitin etapeista.

Luostarin kirkossa on mm. tämä Maria Magdaleenaa esittävä veistos, joka kieltämättä muistuttaa jotain toista sinisiin pukeutuvaa lettipäätä.

And who might that be?! Moissacin torilla  myydään perinteisiä ranskalaisia tuotteita, kuten intiaanien  unisieppareita ja eteläamerikkalaista panhuilumusiikkia.

Moissac on  paljon sievempi kaupunki, kuin meidän oma Castel. Eräässäkin talossa oli oma pieni torni!!  Viehättävää!

Tämä on pyhän Jaakobin tai Jacquesin tai jonkun kirkko, kun taas se luostari on pyhitetty Pietarille. Meidän kaupungissa on vain yksi haiseva kirkko, johon en ole viitsinyt mennä vielä edes sisälle, ja sitten se toinen kivimöhkäle.

Tässä kuvassa tapahtuu paljon! Tuo ankka juuri hyppäsi tuohon, ja äiti yrittää piilotella lyhtypylvään takana.

Huomenna (no, oikeastaan tänään) pitäisi tulla Helsingin yliopiston valintatulokset.. Tässä jo odottelen, jos joku automaattipäivitys näyttäisi ne jo yöaikaan, mutta joudun varmaan odottelemaan ihan aamuun asti, joten paras kai mennä nukkumaan. Lisää vieraita tänne saapuu perjantaina, jolloin serkkuni kavereineen piipahtaa kylään! Jeeeee ja jippii! Ranska kuittaa!