Posti ei tuonut mitään, vaikka Helsingistä olisi pitänyt tulla hylkäyskirje. Netin mukaan en kuitenkaan päässyt lukemaan pohjoismaisiakaan kieliä, joten ovet ovat avoinna kohti uusia pettymyksiä! Oulu, täältä tullaan! Ja tämähän tarkoittaa myös sitten sitä, että lopetan pestini täällä Ranskassa juuri sopivasti ennen joulua (itseasiassa tasan 5 kuukauden päästä lennän taas), jotta voin rauhassa ja kunnolla keskittyä pääsykoelukemiseen. Tällä hetkellä odotan sitä aika innoissani. (En ehkä lukemista, mutta kotiin palaamista :P) Alkuhurma on jo laantunut, ja on helpompi nähdä mikä kaikki täällä on kurjaa, kun ei enää jaksa innostua siitä, mikä alkuun tuntui uudelta ja hienolta. Sitä paitsi olen jo aika kypsä näihin kuumiin keleihin, en ole koskaan ollut mikään hellekelien ystävä, ja täällä näitä Suomen kesälämpötiloja on jatkunut jo ainakin 3 kuukautta. Pohjois-Euroopan ilmastoon tottunut elimistöni alkaa jo vaatia kylmempää, nyt riittää!
Iltapäivällä ajeltiin mamman kanssa Emmaukseen. Emme löytäneet sieltä yhtään mitään, mikä on aika hyvä saavutus siihen tavaramäärään nähden. Sovittelimme muutamia villapaitoja, mutta jotenkin ei tehnyt mieli viedä niitä kotiin asti tällä kertaa. Ehkä ulkona vallinnut säätila (reilusti yli 30 eikä tuulenvirettä missään) vaikutti ostohaluihimme. Oli siellä kyllä yksi sellainen ruskea lasipurkki, joita vähän niin kuin keräilen. En kuitenkaan ostanut sitä, koska en muistanut minkä kokoisia minulla niitä jo on, mutta kotona huomasin, että keskikokoinen ruskea vielä puuttuu. Ruskeita minulla on vain pieni, ja tosi pieni. Nooh, jos se on siellä vielä ensi kerralla, niin ostan sen pois. Nuo purkit maksavat yleensä 60 senttiä kappale, ja ehkä sen takia minulle on niitä kertynyt jo kymmenen. Yhden tosin ostin Suomesta kirpparilta, sen kaikkein pikkuisimman ruskean, ja se maksoi 2.50 €. Se on aika selkeä hintatason erojen mittari Suomen ja Ranskan kirpparitavaralle.
Innoissani odottelen myös sitä, että saisin taas joskus oman (vuokra)keittiön, jonka hyllyt saan täyttää kauniilla ranskalaisilla lasipurkeillani. 8) Sitten on vain vielä keksittävä, mitä noihin kaikkiin purkkeihin säilön! Tällä hetkellä niissä on kolikoita, neuloja (joilla pistetään sormenpäähän reikä, että saadaan verensokeri mitattua) sekä kuitteja, junalippuja ja muita lappuja. Niin ja, onhan tässä vielä sekin haastava osuus, kuinka saadaan noin monta lasipurkkia ehjänä Suomeen! Ehkä laitan ne vain siihen samaan lastiin, joka vie kaikki mun huonekaluostoksetkin.. Krhöm.
Ruokakaupan kautta kotiin, syötiin lohta ja herkullisia oliiveja, jälkiruoaksi katsoin Frendien viimeiset jaksot, ja sitten ekstroja, gag reeli eli pieleen menneet kohtaukset naurattivat varmasti enemmän kuin sarja, vaikka on sekin älyttömän hyvä!! Ja miten paljon työtä ja organisointia yhden jakson purkittaminen vaatii! Olisi siistiä värkätä telkkaria tai oma elokuva, mutta mulla ei koskaan voisi pysyä niin monet langat käsissä yhtäaikaa. Paitsi jos otetaan juttu ihan kirjaimellisesti, ja kutoisin vaikkapa villapaitaa kirjoneuleella, niin se kyllä onnistuisi.
Illalla lähdin vielä lenkille, kun oli vielä valoisaa. Halusin kiertää tuolta maaseudun kautta, kaupungin ulkopuolelta, eikä siellä ole katuvaloja. Siinä tepsutellessani huomasin, että taivaanrannassa salamoi aika vilkkaasti, mutta jyrinää ei kuitenkaan kuulunut, joten ajattelin ukkosen olevan vielä kaukana. Eilen illalla se meni tästä ohi, eikä kunnolla edes alkanut, joten arvelin nytkin käyvän niin. Taivas kuitenkin tummeni jatkuvasti, ja välkehti yhä tiheämmin, ja pian alkoi se jyrinäkin. Olin jo kotiin johtavan suoran päässä, (valitettavasti se on ainakin kilometrin mittainen) kun taivas aukeni ja noin kolmessa sekunnissa kastuin läpimäräksi. Se oli aika hauskaa, yhtään ihmistä ei ollut missään, paitsi se yksi poika, joka juoksi juuri sisälle. Vettä oli kaikkialla, ja koko ajan tuli lisää. Tuntui ihan tyhmältä yrittää väistellä lätäköitä ja lammikoita, kun jalat oli jo ihan märät. Ja kun pääsin vihdoin kotiin, piti ensin pyyhkiä enimmät vedet pois, ennen kuin pääsin suihkuun. Mutta nyt olen kuitenkin jo enimmäkseen kuiva, ja voin kai kääriytyä peiton alle hyttysiä pakoon. Mulle tulee niistä IHAN kamalat paukamat ja niitä on joka aamu ilmestynyt lisää. Eikä allergialääke ja hydrokortisoonikaan auta, pöhh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti