Säätilaa koskeva toiveeni toteutui!! Tänään oli kylmää ja tihkutti välillä vettä ja tuuli kovaa! Oli ihanan viileää! Täydellinen keli kaupungilla ja kaupoilla pyörimiseen. Montaubanissa siis käytiin, ensin Decathlonissa, joka on kuin urheilutarvikkeiden Ikea. Löysimme sieltä äidin kanssa tiimilenkkarit, (mustat vaaleanpunaisilla yksityiskohdilla), molemmille juoksuhousut ja urheiluliivit, sekä minulle vielä sukat ja olkavarren ympärille kääräistävä mp3-soittimen pidike. Mahtavaa!! Kävin tietysti illalla jo kokeilemassa uusia varusteitani ja lenkki sujui melko hyvin, vaikka tällä viikolla olenkin laiskuuksissani ja hyviä tekosyitä keksien jättänyt kaksi lenkkiä väliin. :/ Olen siis aloittanut tämän juoksuharrastuksen, ja kaverini (jolta sitä pyysinkin, kiitos Heidi!! :D) teki minulle oman kuuden viikon treeniohjelman, joka sisältää 3 hölkkälenkkiä ja venyttelyt alle ja päälle viikossa. Olen kyllä tykännyt siitä, vaikka tähän mennessä minulla ei kunnon varusteita ollutkaan. Ainakin ne kengät ja mp3-pussi ovat hyvin tärkeitä.. Vielä tarvitsisin sopivammat kuulokkeet, koska näissä, joita nyt käytän, on varmaan 3 metriä pitkä johto, ja uskon että matka kyynärpäästä korvilleni ei ole aivan niin pitkä. Oikean jalan yhteistyö uuden lenkkarin kanssa ei ollut ihan täydellistä, mutta pitää kokeilla, josko se siihen vähän tottuisi. Lonkkakaan, joka vielä ekojen juoksujen jälkeen ilmoitti itsestään, ei ainakaan nyt vaivaa. Saa nähdä sitten, miten huomenaamulla.
Iltapäivällä kävimme siis myös Montaubanin keskustan liikkeissä pyörimässä, mutta mukaan tarttui tällä kertaa vain postikortteja. Emmaukseen menimme tietysti, sillä Montaubanin myymälässä on parhaat vaatteet!! Ja sieltä myös yleensä löydän niitä ihania lasipurkkeja... tänään mukaan tarttui neljä, jouduin ehkä vähän ostoshysterian kynsiin. Mulla on niitä täällä nyt siis 7 ja kotona jo 3... katsotaan milloin alkaa riittää! Otan huomenna kuvan, kun on taas valoisaa. Voin vaikka lavastaa ne keittiön hyllyyn! Sillä kotona aion säilyttää niissä varmaankin keittiön ruokatarvikkeita, siemeniä ja makarooneja, mitä näitä nyt on.
Huomenna Jean-Pol heittää neljä matkalaista kimpsuineen ja kampsuineen, nalleineen ja kissoineen, lentoasemalle Toulouseen iltapäivällä ja siitä alkaa tämän talon loma ja rauha! Olen NIIIIIIN odottanut sitä, että saan olla jatkuvassa hiljaisuudessa. Aino on odottanut tulevaa Suomenmatkaa aivan hirveästi, eilen aamulla hän oli tullut aamukahdeksalta herättämään Milkan, ja oli pakannut kaksi pientä matkalaukkua jo täyteen leluja ja muita ehdottoman tärkeitä tavaroita. Mitenhän mahtaa huomenna päivä kulua sinne yhteen-kahteen asti, ennen kuin vihdoin matka oikeasti alkaa! Äsken olin skype-yhteydessä Utsjoelle, ja siinä jutellessamme äidin kanssa isälle, tuli Aino toivottamaan meille hyvää yötä. Kerroin hänelle, kuka se partamies ruudulla oikein on, ja Aino sanoi että "Joo mä thiedän kuka se on! Ja huomenna, me mennään sinne Suomeen."
Isä: "Niin, minä olenkin siellä Suomessa jo."
Aino: "Mutta ei mene kauaa niin me nähdään! Hyvää yötä!"
Ainolle ei ole ehkä kerrottu, että heidän perheensä matka rajoittuu luultavasti kehä kolmosen eteläpuolelle, ja että Utsjoki on oikeastaan jo niin kaukana etteivät kaikki laske sitä edes Suomeen kuuluvaksi. Hmm, pohjoisesta puheen ollen, olen tosi innoissani uudesta suunnitelmastani! Joka siis kuuluu näin: ensi keväänä haen ihan tosissani sinne Ouluun opiskelemaan saamelaista kulttuuria. Sieltä pystyn vaihtamaan joko Tromssaan tai Kautokeinoon, maailman ainoaan saamelaisyliopistoon! Personal trainerini sanoi, ettei voisi kuvitella kenenkään muun tuntemansa opiskelevan saamelaisyliopistossa. Mutta luulen, että se voisi olla se Minun Juttuni. En tiedä miksi sieltä valmistuu, ehkä ei miksikään, mutta varmasti saamen (ja norjan?) kieltä ja kulttuuria taitavalle löytyy töitä, ainakin pohjoisesta. Ja kunhan valmistun, voin toteuttaa toisen haaveeni, eli tatuoinnin. Sekin liittyy saamelaisuuteen, mutta en kehtaa ottaa sitä ennen kuin minulla on sille tarpeeksi perusteita, muuten se tuntuisi tekopyhältä ja liian helpolta. Tietysti olen paneutunut tähän haaveilupuoleen ihan kunnolla, ja olen selaillut Oulun kaupungin sivuja, etsinyt alueelta vuokra-asuntoja ja tutkinut Ikean kirjahyllyvalikoimaa! Mietin myös, mitä kissani tykkää 10-tuntisista junamatkoista.
Muutamalle kaverille olen jo ehtinyt hehkuttaa tätä erinomaisen hienoa tulevaisuudennäkymääni, ja tietysti joukossa täytyy olla myös yksi tällainen kommentti: Mutta sittenhän sun pitäis olla lapissa!? Sehän on niin kaukana!! Mutta ei se minulle ole sen kauempana kuin Helsinkikään, minulla on sukulaisia Suomen jokaisella rajalla, ja kaikissa suurissa kaupungeissa, joten se on oikeastaan ihan sama missä olen. Sitäpaitsi sen jälkeen kun olen ollut aikani ulkomailla, ja ainoa yhteys muihin ihmisiin on tietokone ja kirjeet, niin kyllä joku Oulu tuntuu ihan keskeiseltä paikalta, kaikkihan on vain puhelinsoiton tai junamatkan päässä! :) Hmm, minulla onkin yksi kirje odottamassa vastaamista.. Sen pariin! Huomenna--- LOMA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti