Maijalla oli karitsa...

... lautasella! Alkupalaksi karitsan aivoja! Wou! Pääruokana samaa pikku karitsaista rosmariinikastikkeessa (mun lempimauste) ja jälkkärinä crème brûlée (tarkistin aksenttimerkit sanakirjasta), joka ei ollut kyllä suurinta herkkuani, vaikka Heini mainostikin sitä orgastiseksi. Parasta siinä oli se raksuva karamellipinta, jonka rikoin lusikalla niin kuin Amelié nimikkoleffassaan. Mutta ei se kovin hyvää siis ollut, vanukas ei ollut vanukasta. Jätski ois ollu varmempi vaihtoehto.

Karitsan aivot sen sijaan!! NJAAAMMM!! Ne tarjoiltiin pienestä punaisesta padasta vihannesten kanssa paistettuna kai aika runsaassa voissa. Todella herkullista! Ei yhtään limaista, niin kuin olisi voinut luulla. Eikä maistunut sisäelimille, semmoiselle jauhoiselle töhnälle. Aika mietoa ja maukasta.. Ja sitten, kun nuuhkin lautaseltani "rosmariinista tuoksuas, mä oon myyty mies [kassakoneen ääni KATZINGGG!!!!]"* niin meno muuttui vielä paremmaksi! Siinä oli kuulkaas herkullista perunaa ja sieniä kaverina!! Oaahhh... Taisi olla kyllä tähän mennessä parhain ruokakokemukseni, ainakin Ranskassa jossei muutenkin. 

Vähän takaumaa.. me käytiin tänään siis Chrisun, Milkan ja Heinin kanssa herkkuaterialla Montaubanissa kun Evelyn-täti suostui vahtimaan lapsia illaksi. Tämä oli Heinin "viimeinen ateria" täällä, koska hän aloittaa huomenna liftausretkensä takaisin kohti Suomea. (Jos Heinin äiti tai mummo sattumalta lukee tätä niin Heini tulee sitten junalla.) Oli leipää ja viiniäkin, ihan niinkuin siellä toisellakin viimeisellä ehtoollisella. Minä pääsin muuten vain mukaan. Ennen on koko perhe käynyt kuulemma yhdessä enemmänkin ravintoloissa, koska lapset ovat olleet niin pieniä että se on hoitunut helpommin, mutta nyt kukaan ei halua syödä Eliaksen kanssa edes kotona, joten mihinkään muualle sitä on ihan turha viedä. Harmi siis minulle, kun ei tarvitsisi ruoasta maksaa. Hauska juttu siellä oli se, että kun yksi pullo viiniä oli jo huvennut tyhjäksi mutta vielä vähän suuta napsasi (Chrisulla, ei meillä tytöillä) niin sieltä sai tilattua puolikkaan pullon. Ja mietin että mitäs järkeä siinä nyt on, pakkohan se pullo on silti avata ja ei sitä mitenkään voi säästää sitä avattua pulloa.... Mutta pöytään tuotiinkin kapeampi viinipullo, jonka tilavuus oli pienempi! Onpa ne fiksuja nuo ranskikset näissä viiniasioissa. Ensimmäinen viini oli pyöreän kulmikasta, ja tämä puolipullo sitten tuhman tanniinista. (Sitä et oltukaan filteroitu, joten kuvaukseni oli aika osuva.)

Ruoka oli siis hyvää, ja se ravintola ihana! En muista sen nimeä, mutta Montaubanissa siinä heti ja vasemmalle. :D Paljon nuoria miehiä tarjoilupuolella ja joku viiniasiantuntijakin meitä taisi käydä neuvomassa. Hauska sisustus ja hieno terassialue taideteoksineen ja valoineen, harmi vain että satoi.

Muita huomion arvoisia asioita:

- Joudun huomenna heräämään seitsemältä, tai olemaan korvat höröllä jos lapsetkin heräävät, koska muut häipyvät töihin jo seitsemältä. Aika katalaa viedä ensin ravintolaan illalliselle ja sitten nakittaa alitöihin. Elias luultavasti herää huonolla tuulella ja raivoaa kun huomaa kenen kanssa joutuu hengaamaan.

- Meidän vessassa asuu hämähäkkiperhe, siellä on paljon pienenpieniä hämähäkkejä. Yäk. Meillä oli jo toisessa vessassa ihan tarpeeksi isoja ohutjalkaisia hämähäkkimiehiä ja niiden verkkoja.

- Kaikki salmiakit ja suklaat ovat nyt loppu, olen valmis palaamaan Suomeen. Enää viisi yötä, neljä päivää, ja yksi lento. (Tai oikeastaan kaksi, koska vaihdan konetta Frankfurtissa.) Epäilen vähän mun matkatavarajärjestelmän järkevyyttä, mutta kai se siitä... Pääsinhän viimeksikin perille kaiken tavaran kanssa.

- Nyt olen väsynyt ja kylläinen ja pienessä viinipöhnässäkin ehkä, joten painun nukkumaan ennen kuin joudun heräämään taas.

* sitaatti Klaus Thunder ja Ukkosmaineen kappaleesta Tyttöni Rosmariini!