Visitera

Normipäivä. Heini leipoi karjalanpiirakoita ja pullaa ja palkattiin au pairin pestiin uudestaan kunhan mun vuoro päättyy. Elias pissasi jo metrin säteelle potasta ja istui siinä tyytyväisenä myös sen jälkeen kun oli ensin kakannut vaippaan, ja katseli kun me siivosimme jälkiä ympäriltä. Kyllä se tästä, askel kerrallaan. Seuraavaksi yritämme saada tavaran osumaan pottaan. 

Illemmalla käytiin Castellin toisen suomalaisvaimon, niin kuin häntä nimitän, eli Eevan luona. Eeva ja Retu ovat arkkitehteja, ja sen kyllä huomasi! Heidän talonsa oli tosi kiva, vaikka en siihen kovin tarkasti ehtinytkään perehtyä. Kadun puolelle näkyy vain keltainen seinä, mutta takapiha oli suuri ja pihan perältä löytyy myös sauna! Tällä kertaa siellä kävivät meidän porukasta vain lapset, koska Heinillä on uusi tatuointi ja minä säästän likojani Suomeen asti. Haluan kokonaisvaltaisesti suomalaisen saunakokemuksen! Mutta parasta vierailussa oli kuitenkin se, että pohdimme tarkoittaako verbi visitera, tai visiteerata ruumiinvalvojaisia.. Ja siitä keskustelu ajautui mun pääsykokeisiin ja siihen, kuinka posti on hukannut paketin jossa mun kielioppikirja oli. Mutta thadaa! Eevalla oli kirjahyllyssään juuri se sama Lukion ruotsin kielioppi, tosin ehkä eri painoksena koska kansi oli erilainen.. Mutta sisältö on sama! Tästä sain uutta puhtia lukemiseen, joka oli alkanut tökkiä jo aika pahasti. Eevalla ja Ritulla kylässä olivat myös suomalainen perhe Brysselistä, Anna ja Mika ja heidän kaksi elovena-tytärtään, Ainon ikäinen Elsa ja 1-vuotias Alma. Suloisia tyttöjä, joilla molemmilla oli valtavat siniset silmät ja melkein valkoiset hiukset. 

Alma ja Anna

Jaha. En keksi mitään sanottavaa ni laitetaanpa taas kuvia. 

Eilen huomasin yhtäkkiä että mullahan on Marimekon Lokki-verhot ikkunassa! Niiden raidat vain tuppasivat katoamaan aina kun aurinko meni pilveen. 

Torstai-iltana täällä pauhasi hyvä ukkonen, kevään ensimmäinen. Ihailin sitä ikkunasta. Keski-Ranskassa oli tuona iltana satanut nyrkinkokoisia rakeita.

Ensimmäisen kuvan iso sukuhaudat ovat Ranskassa yleisiä, ja täällä paikallisella hautausmaallamme oli myös paljon vapautuneita hautapaikkoja. Ne on merkattu valkoisella lapulla tikun päässä. Hoitamattomien hautojen tilalle voi pystyttää vaikka oman hautamonumenttinsa, pormestari antaa asiasta lisätietoja. Kiinalaisen pojan muistoksi pystytetty hautakivi oli yksi erikoisimmista.

Se siitä, taidanpa hakea vielä vähän pullaa ja piirakkaa iltapalaksi. Heini toi Barcelonasta mukanaan Suomen tänne meillekin. :) Täältä Barcelonaan on muuten vain noin 500 km:n matka! Sehän on älyttömän vähän, en ole ennen tajunnutkaan kuinka lähellä se todella on. Melkein sama matka kuin Kesälahdelta Helsinkiin. Junat ja bussit kulkevat sinne kuulemma näppärästi, joten..... taidanpa joskus piipahtaa lempileffani (Espanjalainen kimppakämppä) kuvausmaisemissa!!