Banaali banaani

Banaali lattea, tylsä, tympeä, arkipäiväinen Yleensä halventavassa merkityksessä, mutta esim. matematiikassa banaali (eli triviaali) ratkaisu tarkoittaa sellaista ratkaisua, joka on aivan ilmeinen ja siksi suhteellisen mielenkiinnoton.

Banaani ei ole hedelmä! Se on mansikan tapaan epähedelmä eli joku pohjuspylpyrä. Tämän opin tänään wikipediasta, kun pohdin suhdettani kyseiseen hedelmään. Olen jo pitkään vähän halveksinut banaania, se on jotenkin niin banaani. Mössö, liiska. Inhottavinta on jos se on vähän raaka ja tuntuu semmonen natiseva vastus hampaissa kun haukkaa. Lapsena söin niitä mielelläni mutta ehkä kehitin jonkun kammon niitä kohtaa, koska aina ne menivät poikki! Muistan että banaanit olivat valtavan pitkiä enkä koskaan jaksanut syödä niitä kokonaan. Samoin kuin muut hedelmät, omenat ja appelsiinit tuntuivat aina liian suurilta minulle. Tai pitäisi sanoa, samoin kuin myös hedelmät, koska banaanihan ei kuulu hedelmien kasvitieteelliseen ryhmään, se ei ole kehittynyt emistä. Inhoan myös sitä ääntä joka kuuluu kun lapset tai muut epävarmat ruokailijat syövät banaania. Semmoista natskutusta. Mehevää natskutusta. Ynnhhh.

Tänään on Suomen historiallisen jääkiekon MM-voiton vuosipäivä. Siitä pitäisi tulla kansallinen vapaapäivä. Sitten kun Minä olen Rouva Tasavallan presidentti, teen tämmöisen asetuslakimääräyksen. Mutta huomenna on Ranskassa kansallinen vapaapäivä, koska on toisen maailmansodan päättymisen vuosipäivä. (Ja samalla mummoni synttärit, Ranska on hyvin huomaavainen au paireja kohtaan.) Joka tapauksessa kukaan ei ole vielä kysynyt minulta huomiseksi ylimääräistä työpalvelusta, joten uskallan jo sanoa viettäväni huomisen... vapaasti. Se taas tarkoittaa ehkä telkkaria, lukemista, kutomista... Hmm, aivan niin. Koska on vapaapäivä, luulen että liikkeet sulkevat ovensa, joten Toulousen reissua siirretään taas. Tein jo vähän riisöörtsiä, taustatyötä, ja siellä on ainakin pari kivaa museota, joissa haluan käydä. Molemmat aika lähellä rautatieasemaa, ainakin kartalla.

Mulla särkee nyt päätä. Helle yhdistettynä auton supertehokkaaseen ilmastointiin (kävin Milkan autolla kaupassa koska en löytänyt oman pösöni avaimia) on aika uuvuttava kokemus. Tänään viilensin oloani myös ajamalla Aïnon kouluun polkupyörällä kävelyn sijasta. Se oli hauskaa, nopeaa ja kivutonta. Yleensä Aino on aika väsynyt kun pitäisi lounaan jälkeen lähteä takaisin kouluun, mutta istuen se menikin ihan huomaamatta ilman mutinoita ja hoputtamista.

Okei, oon nyt niin tööt tööt että julkasen tämän banaalin tekstin. Sain tänään muuten taas postia! Kolmas kerta tällä viikolla! Se on aika hyvin kun maanantaina ei tainnut tulla postia ollenkaan. Mutta yksi paketti on viipynyt matkallaan lähes yhtä kauan kuin minä, ja huomenna alkaa sen metsästys, ensin Suomesta käsin, sitten Ranskasta jaloin.