Kaikkien kakkojen päivä

Mulla oli tänään sittenkin vapaapäivä! Jipii! Ehdin jo huokailla syvään perjantaita odotellessani, mutta onneksi täällä on viihtynyt taas sen verran vieraita, että lapsille riittää viihdyttäjiä. Eilen tänne nimittäin saapuivat Ainon kummi Emma, joka oli matkalla jonkun häihin lähistölle ja oli täällä yötä, sekä lähes koko Euroopan kiertänyt, viimeiseksi Barcelonassa pysähtynyt Heini, joka taas on Eliaksen kummitäti ja yksi entisistä au paireista, ja muutenkin perhetuttu. Heini oli täällä Aïnon ollessa vauva.

Täällä on taas koulutettu hurmuri-Eliasta potalle. Pihalle on heitetty litroittain vettä huhtomaan pissanoroja, ja pissaaminen sujuukin jo ihan isojen miesten malliin: milloin mihinkin seinään tai ikkunan alle. Kakkaamisessa on vielä vähän toivomisen varaa. Elias teki kivan kökön tänään keskelle olohuoneen lattiaa. Eikä tässä vielä kaikki! Jotta äidille saataisiin riittävästi siivottavaa, kakkaan astuivat myös töistä kotiin palannut isä ja isosisko Aïno, paljain varpain tietysti. Otetaanpa huomioon myös lattiamateriaali: lautalattia, jossa on hyvät raot, minne kakka kivasti pursuaa. Huomautan tässä kuitenkin että minä olin siis vapaalla ja höristin vain hieman korviani kriisin tapahtuma-aikaan.

Rohkaistaaksemme Eliasta anaaliseen itsenäisyyteen söimme illalliseksi perheen lempiruokaa, elefantinkakkaa. Se on siis lihamureketta, jonka sisällä on Koskenlaskija-juustoa (punaista). Sitä on vielä muutama paketti pakkasessa jäljellä tuliaislähetyksestä. Njam njaaam! Sen reseptin vien kyllä mukanani Suomeen... tai sieltähän se on tänne tullutkin, mutta otan sen käyttöön, sanotaanpa näin.

Aurinko on paistanut tänään taas lämpimästi ja paljon. Iltapäivällä ruiskutin itseeni hyvän kerroksen aurinkorasvaa (suojakertoimet 40 ja 50) ja uskalsin istua noin 10 minuuttia auringossa, mutta koska yritin samalla taas lukea, minun oli pakko siirtyä varjoon kahdestakin syystä. Aivoni sulavat, ja silmiä häikäisee ihan liikaa. Muutenkaan en ole koskaan ymmärtänyt auringossa kellimistä ja sitä ruskettumisen halua, kas kun omaan valkoiseen hipiääni ilmestyy vain pisamia. Toisinaan saatan muuttua vaaleanpunaiseksi, tai jopa tummemmaksi, mutta yritän välttää sitä tilannetta kaikin tavoin. Eräs kaiken kaikesta (hyvällä tavalla) tietävä ystäväni sanoi että se on jotain lektimaalista, punaiset hiukset ja pisamat..

Odottelen passiivisella kauhulla kesän tulevia helteitä, joilla Milkakin minua jo pelottelee. Silloin ei ulos kuulemma liikuta, ja kaikki talon luukut ja ovet pidetään visusti suljettuina, aivan niin kuin ulkona olisi jokin vaarallisempikin uhka kuin isä Aurinko.

Mutta toisin kuin Suomessa, täällä aurinko laskee öisin, ja silloin kannattaa nukkua kun on mukavaa ja viileää. No ei nyt viileää, mutta ainakin pimeää. Tätä aasinsiltaa pitkin lähden tänäiltana kohti uusia seikkailuja.