Huhhei, taas on lämmin päivä! Aïno on koulussa, Elias on kerhossa, voin hetken hengähtää ennen kotiaskareita. Kävin pihalla räpsimässä vähän valokuvia ja löysin paljon enemmän ruusuja kuin (risuja) arvelin siellä olevan! Ne viihtyvät täällä näköjään hyvin.
Meillä on tuolla pihalla pari tämmöistä ruusukaarta, toisessa on punaisia ruusuja.
Kompostin nurkalla kasvaa ihania vaaleanpunaisia ruusuja. Valitettavasti komposti tuoksuu voimakkaammin, eikä ruusun tuoksu aivan peitä sitä.
Mansikat kypsyvät ärhäkkäästi.
Mitä tässä tapahtuu? No pakkaamista tietysti. Vein Mustan Aukon pihalle tuulettumaan, koska se haisee vieläkin "uudelle", jollekin koinsuoja-aineelle ehkä, joten kotiin lähtevät kamat saavat odotella sängyllä jonkun aikaa. Kjeh kjeh, kasassa on myös tuliaisia!
Yksi kodin hauskoista yksityiskohdista. Noita Banania-purkkeja täällä on enemmänkin, mutta nämä vahtivat Eltsun vaipanvaihtoa. Purkkien päällä on Eltsun peppurasvaa.
Kotoinen inspiraatioseinäni on muuttunut täällä postikorttiseinäksi, tunnistatko omasi? Korttien lisäksi mukana on kuva sukulaispojista ja pari kuvaa erilaisista unelmakodeista. Ja naulassa discopallo! (Kotona on vielä tallessa se kaikista isoin!) Ei mulle oikeasti näin paljon kortteja kukaan lähetä, muutaman olen ostanut vain koristeeksi tai kähveltänyt jostain mukaani.
Käyks kateeks? Tuonne keikautan itseni heti kun työt tänään loppuvat.
6 kommenttia:
Enpäs nyt saa kommentoitua, vieläkin äitienpäiväviikonloppu ajeluineen väsyttää. Jäät ovat Tenosta kuitennii jatkaneet menoaan. On netissä kuveja.
Älä sinä Maija suotta koti-ikävillä itseäsi rasita. Ei tämä koto-Suomi täältä minnekään poisa ollessasi häviä.
Sitten kun olet tällainen työssäkäyvä (melkein) kolmikymppinen ja muutenkin vakaantunempi, voit kaiholla muistella aikaa, jolloin saattoi vaan lähteä vuodeksi maailmalle eikä mitkään velvollisuudet siitä estäneet. (Koska se on myöhäistä sitten.)
Koulunpenkillekin kerkeät vielä hyvin sitten vähän myöhemmin.
Teillä on mansikoita siellä, Helsingissä satoi eilen rakeita.
Keitin tänään kevään ensimäiset uudet perunat. (Ruotsalaiset. Kotimaiset on vielä jotain kasvihuonebroilereita, jotka maksavat huimia.)
Minulta revittiin eilen viisaudenhammas. Nyt näytän melkein Mervi Tapolalata. Työmatkalla vastaantulijat todennäköisesti ajatteli, että tuossa menee taas yksi naisihminen, jolla on itsetuhoinen miesmaku.
Tai sitten ne epäili että mie piilottelen tennispalloa poskessani.
Hyvää vointia!
Ootko nyt sitten vähemmän viisas kuin ennen? Vakaantuneempi vai vakiintuneempi? Vai molempia? No mutta mulla (ja sullakin kenties) on edessä kirkas tulevaisuus koska viiskymppisenä voi taas lähteä maailmalle! Sainpa tänään omakuvapostimerkillä koristetun kirjeen eräältä matkustelevaiselta täti-henkilöltä. :)
Mihis sun seuraavan kirjoituksen kommentointimahdollisuus on hävinnyt?
Jaa-a, siinäpä pulma! Hetkinen, hetkinen..
Vakaantunut juuri. Se on uudissana kuvaamaan tilannetta, jolle mielestäni ei ollut olemassa ihan täställistä termiä.
Tarkoittaa tilaa, jossa pidemmän tähtäimen projekteihin sitoutuminen (kuten vakituinen työ)lisää elämän yleistä vakautta (vastakohtana ailahtelulle ja äkkipikaisille hepuliratkaisuille).
Ei siis tarkoita suinkaan samaa kuin vakiintuminen, koska jälkimmäinen viittaa pysyvyyteen/muuttumattomuuteen (esim. "vakiintuneet rutiinit")ja edellinen sen sijaan ei missään nimessä yritäkkään kiistää jatkuvan muutoksen olemassa oloa.
Eli siis muuutos jatkuu, mutta homma on vakaasti "vatupassissa".
(Ja hyvä niin.)
Lähetä kommentti