Rahatuhlinki

Aamu alkoi aikaisin. Aïnoa taisi kevätretki vähän jännittää, joten hän kiikkui alakertaan seurakseni jo vähän seitsemän jälkeen. Vähän aikaa yritin vielä ottaa lunkisti peiton alla ja Ainokin siellä pienen hetken viihtyi, mutta luovutin sitten ja lähdimme aamupalalle. Eltsu heräsi säyseänä (??!!?), söi kaksi kulhollista muroja hiljaa ja kitisemättä (??!?) ja oli oikeastaan koko aamupäivän ihan kiltisti!

Veimme Ainon siis koululle yhdeksäksi ja sen jälkeen työnsin rattaat edelläni kuitenkin torille, koska ajattelin että voin siellä nyt rauhassa kierrellä ja katsella kun ei tarvitse ostaa kotiin (siis tänne kotiin) juuri mitään. Mukaan tarttuikin kaikenlaista kivaa! Osan pakkasin tuliaisiksi laukkuun, mutta osa päätyi myös heti käyttöön! Ostin vihdoinkin aurinkolasit ja totesin että ne silmillä voi vaikka lukea kirjaa ulkona! Yleensä siellä on päivisin niin aurinkoista että valkoiset sivut häikäisevät, mutta se ongelma on nyt siis poissa. Nappasin mukaani myös hauskan rannekellon, vaikka aina nenää nyrpistellen kuljen niiden rihkamakorupöytien ohi. Enkä oikeastaan käytä edes kelloja mutta jos vaikka joskus juhlissa tai baarissa.. Tai jos tulee kutsu kellobileisiin ni onpa mitä laittaa ranteeseen!

Tuossa se on, punainen ja muistuttaa vanhaa lämpöpatteria! Rannekkeessa on tuommoinen nivelsysteemi. Ja taustalla myös aurinkolasit, ihan tavalliset ja mustat, eikä niissä ole niitä tyynyjä jotka vois tippua pois niin kuin edellisille kävi liian monta kertaa. Tekisi mieli lähteä ulos pällistelemään ihan vain siksi ettei enää häikäise!!

Takahuoneessa odottaa aika suuri pyykkivuori, jota aion tänään pikkuhiljaa madalluttaa. Imuriakin voisi heilutella ennen kotiinlähtöä. Pakkaaminen on vielä aika hyvin kesken, sillä kaikki tärkein ja oleellisin on vielä pakkaamatta. Kamera, läppäri, kirjat, passi ja hammasharja. Mutta on tässä vielä huominen aikaa! En osaa koskaan etukäteen ajatella lähtemistä.. tai ensin, kun lähtöön on vielä pieni ikuisuus niin ajattelen sitä paljon, ja "sitten kun olen siellä niin sitä ja tätä plaaplaa"-ajatukset täyttävät pääni, mutta lähtöhetken lähentyessä jotenkin unohdan sen enkä sitten tajua että aivan kohta olenkin taas muissa maisemissa. Mutta aina se joskus konkretisoituu, viimeistään sitten kun olen taas perillä :)

Kissaa on ainakin kova ikävä, näen siitä omituisia unia joka yö! 

Kaksi vielä ja sitten lasku

Vielä kaksi työpäivää, sitten parin viikon kiireinen tauko. Apua, missähän välissä sitä oikein ehtisi lepäämään? Varmaan taas sitten kun olen takaisin Ranskassa...

Lapset olivat tänään taas koko päivän kotona (mun puolesta Elias sais jo alottaa sen kolmannen kerhopäivän ja se vois ihan hyvin olla keskiviikko) ja kumpikaan ei nukkunut kunnollisia päiväunia, joten päivä oli tosi katkonainen enkä saanut istahdettua alas juuri ollenkaan. 

Tänään me käytiin kahdesti kaupassa; ensin aamupäivällä lähimarketissa ostamassa Aïnolle eväitä huomista kevätretkeä varten, ja iltapäivällä suunnitelmani oli pyöräillä Ainon kanssa kaupungin laidalle supermarkettiin kattelemaan vähän tuliaisia ja muuta pientä, mutta Elias varmaan haistoi aikeemme päiväunensa läpi ja heräsi ennen kuin ehdimme lähteä. Joten, lapset autoon ja kauppaan sitten niin. Hyvin sujui, vaikka loppua myöten Elias alkoi vähän kinastella. Kauppareissun jälkeen yritin saada Eliaksen vielä nukkumaan, mutta hetikohta se alkoi huutaa ja kun kävin katsomassa niin se oli kakannut sänkyynsä!!!! Pottaharjoittelussa ollaan edetty jo siihen vaiheeseen, että Eltsu osaa kertoa kun kakka on jo tullut, ja osaa ottaa vaipan itse pois. Jolloin yleensä syntyy sotkua. Puhh.... Vielä kun päästäisiin siihen että hän osaisi ennakoida anaaliset toimintonsa ja suostuisi istumaan potalle riittävän pitkäksi aikaa. Eipä muuta kuin lakanat pesuun ja pyllypyykille.

Keräsin mansikoita iltapäivällä ja sain jotenkin toisen lapani jumiin? Kas kun se mansikointi onkin niin rankkaa puuhaa. Jumitus säteili kuitenkin aika hyvin niskaan ja aiheutti päänsärkyä ja kello viideltä (kun tehtaan summeri soi töiden päättymisen merkiksi) sammuinkin sitten villatakki päällä sänkyyn kahdeksi tunniksi. Eliaksen huuto herätti minut kyllä toistuvasti. Mutta taisin olla aika puhki päivän päätteeksi. Huomenna Milka lähtee taas Alpiin aikaisemmin aamulla, joten kello laitetaan soimaan kolmea yli seitsemäksi. Aino on koko päivän kevätretkellä koulun kanssa ja Eliaksen kanssa hengataankin sitten kotona. Hei jipii. Torilla ei tarvitse varmaan huomenna käydä kun tänään käytiin kaupassa, joten säästän vähän rattaantyöntölihaksiani.

Narnian tarinat ovat edenneet jo kolmanteen osaan, ja pääsykoekirjaa on jäljellä vielä 30 sivua. Lentokoneessa sitten, niin kuin viimeksikin.

Maijalla oli karitsa...

... lautasella! Alkupalaksi karitsan aivoja! Wou! Pääruokana samaa pikku karitsaista rosmariinikastikkeessa (mun lempimauste) ja jälkkärinä crème brûlée (tarkistin aksenttimerkit sanakirjasta), joka ei ollut kyllä suurinta herkkuani, vaikka Heini mainostikin sitä orgastiseksi. Parasta siinä oli se raksuva karamellipinta, jonka rikoin lusikalla niin kuin Amelié nimikkoleffassaan. Mutta ei se kovin hyvää siis ollut, vanukas ei ollut vanukasta. Jätski ois ollu varmempi vaihtoehto.

Karitsan aivot sen sijaan!! NJAAAMMM!! Ne tarjoiltiin pienestä punaisesta padasta vihannesten kanssa paistettuna kai aika runsaassa voissa. Todella herkullista! Ei yhtään limaista, niin kuin olisi voinut luulla. Eikä maistunut sisäelimille, semmoiselle jauhoiselle töhnälle. Aika mietoa ja maukasta.. Ja sitten, kun nuuhkin lautaseltani "rosmariinista tuoksuas, mä oon myyty mies [kassakoneen ääni KATZINGGG!!!!]"* niin meno muuttui vielä paremmaksi! Siinä oli kuulkaas herkullista perunaa ja sieniä kaverina!! Oaahhh... Taisi olla kyllä tähän mennessä parhain ruokakokemukseni, ainakin Ranskassa jossei muutenkin. 

Vähän takaumaa.. me käytiin tänään siis Chrisun, Milkan ja Heinin kanssa herkkuaterialla Montaubanissa kun Evelyn-täti suostui vahtimaan lapsia illaksi. Tämä oli Heinin "viimeinen ateria" täällä, koska hän aloittaa huomenna liftausretkensä takaisin kohti Suomea. (Jos Heinin äiti tai mummo sattumalta lukee tätä niin Heini tulee sitten junalla.) Oli leipää ja viiniäkin, ihan niinkuin siellä toisellakin viimeisellä ehtoollisella. Minä pääsin muuten vain mukaan. Ennen on koko perhe käynyt kuulemma yhdessä enemmänkin ravintoloissa, koska lapset ovat olleet niin pieniä että se on hoitunut helpommin, mutta nyt kukaan ei halua syödä Eliaksen kanssa edes kotona, joten mihinkään muualle sitä on ihan turha viedä. Harmi siis minulle, kun ei tarvitsisi ruoasta maksaa. Hauska juttu siellä oli se, että kun yksi pullo viiniä oli jo huvennut tyhjäksi mutta vielä vähän suuta napsasi (Chrisulla, ei meillä tytöillä) niin sieltä sai tilattua puolikkaan pullon. Ja mietin että mitäs järkeä siinä nyt on, pakkohan se pullo on silti avata ja ei sitä mitenkään voi säästää sitä avattua pulloa.... Mutta pöytään tuotiinkin kapeampi viinipullo, jonka tilavuus oli pienempi! Onpa ne fiksuja nuo ranskikset näissä viiniasioissa. Ensimmäinen viini oli pyöreän kulmikasta, ja tämä puolipullo sitten tuhman tanniinista. (Sitä et oltukaan filteroitu, joten kuvaukseni oli aika osuva.)

Ruoka oli siis hyvää, ja se ravintola ihana! En muista sen nimeä, mutta Montaubanissa siinä heti ja vasemmalle. :D Paljon nuoria miehiä tarjoilupuolella ja joku viiniasiantuntijakin meitä taisi käydä neuvomassa. Hauska sisustus ja hieno terassialue taideteoksineen ja valoineen, harmi vain että satoi.

Muita huomion arvoisia asioita:

- Joudun huomenna heräämään seitsemältä, tai olemaan korvat höröllä jos lapsetkin heräävät, koska muut häipyvät töihin jo seitsemältä. Aika katalaa viedä ensin ravintolaan illalliselle ja sitten nakittaa alitöihin. Elias luultavasti herää huonolla tuulella ja raivoaa kun huomaa kenen kanssa joutuu hengaamaan.

- Meidän vessassa asuu hämähäkkiperhe, siellä on paljon pienenpieniä hämähäkkejä. Yäk. Meillä oli jo toisessa vessassa ihan tarpeeksi isoja ohutjalkaisia hämähäkkimiehiä ja niiden verkkoja.

- Kaikki salmiakit ja suklaat ovat nyt loppu, olen valmis palaamaan Suomeen. Enää viisi yötä, neljä päivää, ja yksi lento. (Tai oikeastaan kaksi, koska vaihdan konetta Frankfurtissa.) Epäilen vähän mun matkatavarajärjestelmän järkevyyttä, mutta kai se siitä... Pääsinhän viimeksikin perille kaiken tavaran kanssa.

- Nyt olen väsynyt ja kylläinen ja pienessä viinipöhnässäkin ehkä, joten painun nukkumaan ennen kuin joudun heräämään taas.

* sitaatti Klaus Thunder ja Ukkosmaineen kappaleesta Tyttöni Rosmariini!

Visitera

Normipäivä. Heini leipoi karjalanpiirakoita ja pullaa ja palkattiin au pairin pestiin uudestaan kunhan mun vuoro päättyy. Elias pissasi jo metrin säteelle potasta ja istui siinä tyytyväisenä myös sen jälkeen kun oli ensin kakannut vaippaan, ja katseli kun me siivosimme jälkiä ympäriltä. Kyllä se tästä, askel kerrallaan. Seuraavaksi yritämme saada tavaran osumaan pottaan. 

Illemmalla käytiin Castellin toisen suomalaisvaimon, niin kuin häntä nimitän, eli Eevan luona. Eeva ja Retu ovat arkkitehteja, ja sen kyllä huomasi! Heidän talonsa oli tosi kiva, vaikka en siihen kovin tarkasti ehtinytkään perehtyä. Kadun puolelle näkyy vain keltainen seinä, mutta takapiha oli suuri ja pihan perältä löytyy myös sauna! Tällä kertaa siellä kävivät meidän porukasta vain lapset, koska Heinillä on uusi tatuointi ja minä säästän likojani Suomeen asti. Haluan kokonaisvaltaisesti suomalaisen saunakokemuksen! Mutta parasta vierailussa oli kuitenkin se, että pohdimme tarkoittaako verbi visitera, tai visiteerata ruumiinvalvojaisia.. Ja siitä keskustelu ajautui mun pääsykokeisiin ja siihen, kuinka posti on hukannut paketin jossa mun kielioppikirja oli. Mutta thadaa! Eevalla oli kirjahyllyssään juuri se sama Lukion ruotsin kielioppi, tosin ehkä eri painoksena koska kansi oli erilainen.. Mutta sisältö on sama! Tästä sain uutta puhtia lukemiseen, joka oli alkanut tökkiä jo aika pahasti. Eevalla ja Ritulla kylässä olivat myös suomalainen perhe Brysselistä, Anna ja Mika ja heidän kaksi elovena-tytärtään, Ainon ikäinen Elsa ja 1-vuotias Alma. Suloisia tyttöjä, joilla molemmilla oli valtavat siniset silmät ja melkein valkoiset hiukset. 

Alma ja Anna

Jaha. En keksi mitään sanottavaa ni laitetaanpa taas kuvia. 

Eilen huomasin yhtäkkiä että mullahan on Marimekon Lokki-verhot ikkunassa! Niiden raidat vain tuppasivat katoamaan aina kun aurinko meni pilveen. 

Torstai-iltana täällä pauhasi hyvä ukkonen, kevään ensimmäinen. Ihailin sitä ikkunasta. Keski-Ranskassa oli tuona iltana satanut nyrkinkokoisia rakeita.

Ensimmäisen kuvan iso sukuhaudat ovat Ranskassa yleisiä, ja täällä paikallisella hautausmaallamme oli myös paljon vapautuneita hautapaikkoja. Ne on merkattu valkoisella lapulla tikun päässä. Hoitamattomien hautojen tilalle voi pystyttää vaikka oman hautamonumenttinsa, pormestari antaa asiasta lisätietoja. Kiinalaisen pojan muistoksi pystytetty hautakivi oli yksi erikoisimmista.

Se siitä, taidanpa hakea vielä vähän pullaa ja piirakkaa iltapalaksi. Heini toi Barcelonasta mukanaan Suomen tänne meillekin. :) Täältä Barcelonaan on muuten vain noin 500 km:n matka! Sehän on älyttömän vähän, en ole ennen tajunnutkaan kuinka lähellä se todella on. Melkein sama matka kuin Kesälahdelta Helsinkiin. Junat ja bussit kulkevat sinne kuulemma näppärästi, joten..... taidanpa joskus piipahtaa lempileffani (Espanjalainen kimppakämppä) kuvausmaisemissa!!

Kaikkien kakkojen päivä

Mulla oli tänään sittenkin vapaapäivä! Jipii! Ehdin jo huokailla syvään perjantaita odotellessani, mutta onneksi täällä on viihtynyt taas sen verran vieraita, että lapsille riittää viihdyttäjiä. Eilen tänne nimittäin saapuivat Ainon kummi Emma, joka oli matkalla jonkun häihin lähistölle ja oli täällä yötä, sekä lähes koko Euroopan kiertänyt, viimeiseksi Barcelonassa pysähtynyt Heini, joka taas on Eliaksen kummitäti ja yksi entisistä au paireista, ja muutenkin perhetuttu. Heini oli täällä Aïnon ollessa vauva.

Täällä on taas koulutettu hurmuri-Eliasta potalle. Pihalle on heitetty litroittain vettä huhtomaan pissanoroja, ja pissaaminen sujuukin jo ihan isojen miesten malliin: milloin mihinkin seinään tai ikkunan alle. Kakkaamisessa on vielä vähän toivomisen varaa. Elias teki kivan kökön tänään keskelle olohuoneen lattiaa. Eikä tässä vielä kaikki! Jotta äidille saataisiin riittävästi siivottavaa, kakkaan astuivat myös töistä kotiin palannut isä ja isosisko Aïno, paljain varpain tietysti. Otetaanpa huomioon myös lattiamateriaali: lautalattia, jossa on hyvät raot, minne kakka kivasti pursuaa. Huomautan tässä kuitenkin että minä olin siis vapaalla ja höristin vain hieman korviani kriisin tapahtuma-aikaan.

Rohkaistaaksemme Eliasta anaaliseen itsenäisyyteen söimme illalliseksi perheen lempiruokaa, elefantinkakkaa. Se on siis lihamureketta, jonka sisällä on Koskenlaskija-juustoa (punaista). Sitä on vielä muutama paketti pakkasessa jäljellä tuliaislähetyksestä. Njam njaaam! Sen reseptin vien kyllä mukanani Suomeen... tai sieltähän se on tänne tullutkin, mutta otan sen käyttöön, sanotaanpa näin.

Aurinko on paistanut tänään taas lämpimästi ja paljon. Iltapäivällä ruiskutin itseeni hyvän kerroksen aurinkorasvaa (suojakertoimet 40 ja 50) ja uskalsin istua noin 10 minuuttia auringossa, mutta koska yritin samalla taas lukea, minun oli pakko siirtyä varjoon kahdestakin syystä. Aivoni sulavat, ja silmiä häikäisee ihan liikaa. Muutenkaan en ole koskaan ymmärtänyt auringossa kellimistä ja sitä ruskettumisen halua, kas kun omaan valkoiseen hipiääni ilmestyy vain pisamia. Toisinaan saatan muuttua vaaleanpunaiseksi, tai jopa tummemmaksi, mutta yritän välttää sitä tilannetta kaikin tavoin. Eräs kaiken kaikesta (hyvällä tavalla) tietävä ystäväni sanoi että se on jotain lektimaalista, punaiset hiukset ja pisamat..

Odottelen passiivisella kauhulla kesän tulevia helteitä, joilla Milkakin minua jo pelottelee. Silloin ei ulos kuulemma liikuta, ja kaikki talon luukut ja ovet pidetään visusti suljettuina, aivan niin kuin ulkona olisi jokin vaarallisempikin uhka kuin isä Aurinko.

Mutta toisin kuin Suomessa, täällä aurinko laskee öisin, ja silloin kannattaa nukkua kun on mukavaa ja viileää. No ei nyt viileää, mutta ainakin pimeää. Tätä aasinsiltaa pitkin lähden tänäiltana kohti uusia seikkailuja.

Little Mister Sunshine

Katoin eilen... vai oliko se maanantaina? Kuitenkin, pari leffaa. Ensin Friends with money, siinä oli Jennifer Aniston ja muitapa en tuntenutkaan. Se oli aika hölmö elokuva. Tai ihan okei aina siihen loppuratkaisuun asti, mutta siihen se sitten lysähti kasaan ja jäi ihan rusinaksi koko leffa. Onneksi sen jälkeen jaksoin vielä katsoa Little Miss Sunshinen, olen aika varma että olen kuullut kehuja siitä joskus aikaisemmin ja nimi on jäänyt mieleen kummittelemaan. Se kuitenkin oli paljon parempi katselukokemus, ehkä yksi parhaimpia elokuvia joita olen nähnyt! Kuvassa lempikohtaukseni, tai sen jälkimainingit. Se oli niin raakaa että itkin ja nauroin. Suosittelen siis kaikille.. paitsi en ihan perheen pienimmille, koska elokuva voi poikia aika paljon miksi-kysymyksiä.

Täällä meillä sen sijaan Little Mister Sunshine-palkintoa ei jaeta Eliakselle vielä tänäänkään. Vaikka vahingossa hän tänään vastasikin johonkin myöntävästi, tuli huutoa ja kitinää silti ihan riittävästi ja toisinaan jopa liikaa. Käytiin aamupäivällä kuitenkin (heti Mulanin jälkeen) muutaman kilometrin pyöräretkellä. Tykkään siitä että täällä voi tehdä oikeasti lenkkejä, eikä vain ajaa ensin yhteen suuntaan ja kääntyä kun alkaa tympiä. Eikä edes eksytty paljoa, halusin vain käydä siellä asuinalueella pyörimässä ympyrää ennen kotiin ajamista. Mutta nyt tiedän myös reitin isoon puistoon, jonne voin mennä vaikka lasten kanssa. Jaksettaiskohan huomenna jo mennä sinne? Ranteeni on kyllä vähän kipeänä rattaiden työntämisestä ja se on kuitenkin niin kaukana että joutuisin varmaan työntämään vielä molemmat lapset perille.. Ehkä passaan.

Huomenna on helatorstai, ja se on täälläkin vapaapäivä. Ainolla ei ole siis koulua enää tällä viikolla, koska tänään tehtiin perjantaina pidettävä vapaapäivä sisään. Mullakin olisi periaatteessa vapaa, mutta koska Milka ja Chrisu molemmat tekevät töitä huomenna, lupauduin katsomaan lapsia. Saan tietysti sen rahana tai vapaapäivänä takaisin. Tällä hetkellä molemmat ovat aika houkuttelevia palkkioita, laskeskelin tänään mahdollisia kesämenojani, ja rahaa ei ole vielä yhtään liikaa. Mutta toisaalta, ylimääräisen vapaapäivän voisin käyttää lukemalla pääsykokeisiin.. (tjooh, varmasti lukisinkin!) Noh, ehkä otan sen rahana. Ei mene sitten niin varmasti hukkaan.. :P

Huomenna kuitenkin menetetyn vapaapäivän kunniaksi aloitan työt vasta yhdeksältä, mutta silti taidan kömpiä pian sänkyyn. Imuroin tänään koko talon, enkä nukkunut edes päiväunia!

Ai niin! Valtavan kommenttitulvan innostamana kysyin Milkalta mitä se "kaksoispiste" Aïnon nimessä ja Emmaüksen uussa merkitsee. Kyse on ääntämisestä. Esimerkiksi ranskan sana "mais" (mutta) jossa a ja i ovat peräkkäin lausutaan [me] ja jos kirjaimet a ja u ovat sanassa peräkkäin se lausutaan oona. Kuten sanassa Montauban, se kuuluu lausua [montoban]. Joten jos haluat että Ainoa ei kutsuta Ranskassa enoksi, on syytä laittaa pisteeksi iin päälle toinenkin piste. Esimerkki, jonka kommentissa annoin oli Zoë, sillä sanan lopussa e jää lausumatta ilman aksentteja. Ja tähän päättyy ranskan kieleen tutustuminen tällä erää, samaan Batman-aikaan samalla Batman-kanavalla taas kun joku jotain kysyy. :)

Raivaripäivä osa 3

Ou jee. Eliaksella on selvästi nyt joku angsti meneillään. Uhmaiäksi sitä taidetaan myös kutsua jossain piireissä, ainakin kaksivuotiailla. Se saa ihan hulluja raivareita, infernaalisia. Tänä aamuna se ei halunnut mitään eikä ketään (paitsi äidin tietysti, mutta äideillä on semmoinen toinen velvollisuus lapsien lisäksi ja se on työ), ja veimme sen takaisin nukkumaan yhdeksän jälkeen. Hyvin meni hetken aikaa, kunnes Milka lähti pankkiin hoitamaan asioita ja sillä aikaa Emmaüksentutut kävi hirveällä kolinalla ja kalinalla mekkaloiden hakemassa maanmöyhentäjän takapihalta. (En tiedä mikä sen oikea nimi on mutta maata se möyhentää.) Ja Elias heräsi. Ja alkoi taas huutaa. Se rauhoittuu aina välillä, mutta silti se on aina räjähdysherkässä tilassa, ja se voi kilahtaa ihan mistä vain. Välillä se rääkyi niin pahasti että silmät melkein pullahtivat ulos päästä ja äänihuuletkin varmaan lensivät  ilmavirran mukana pois. Siinä vaiheessa raivoaminen oli jo niin kamalaa että melkein nauratti. No vähän naurahdin.

Tämä viikko on poikkeuksia täynnä, vähän niin kuin saksan kielioppi. (HEHEHEHEEE MITEN HYVÄ JUTTU!!!!) Maanantaina Eliaksella ei ollut kerhoa, tiistaina Aïnolla oli vain aamupäivä koulua, keskiviikkona Aïnolla on poikkeuksellisesti koulua, koska torstaina on pyhä ja vapaa, ja perjantai pidetään vapaana jotta saadaan pitkä viikonloppu.

Kuudelta mut pelasti joku Chrisun ja Milkan marokkolainen kaveri, jonka nimeä en nyt muista. Mutta me juteltiin tovi kielistä ja ja muutenkin Ranskasta ja kaikesta mut sit lapset tuli siihen kiljumaan ja mulla alko särkee mahaa (psykosomaattista?) ja pakenin sujuvasti paikalta, ja hetikohta Milka tulikin kotiin ja sitten äsken Chrisu. Mutta huh huh olipa päivä. Vielä 10 päivää, joista 8 on työpäiviä.

Ja, vi elsker dette landet

Heijuuh! Onnea Norjalle sekä euroviisujen voitosta että kansallispäivästä, sata ja neljä tulee tänään mittariin. 

Ranskalaisittain euroviisujen seuraaminen oli lähes yhtä kiusallinen ja myötähäpeän tunteita pintaan nostattava viihdetapahtuma kuin Suomessakin, mutta ainakin yksi asia eroaa siellä ja täällä. Suomessa on asialliset selostajat! Kiitos vain Yle, Jaana ja Heikki ja ketä tiimiin tällä erää kuuluukin. Ranskassa sen sijaan selostushommat hoitivat kaksi nuorta "hauskaa" miestä, joita pisteidenkertomisvaiheessa kiinnostivat vain oliko "parvekkeella väkeä" eli naispuolisten pisteidenlukijoiden tissit. Kun tuli Suomen aika kertoa pisteet, nämä levottomat herrasmiehet hörskähtivät välittömästi lähes hysteeriseen nauruun ja puhuivat jotain Star Trekistä ja Kirkistä. -Merci, capitaine! Selostajakaksikko päätti myös monia tulevia lomakohteita kauniiden naisten mukaan. Suomessa lähetys olisi varmaan katkaistu tuommoisten puheiden takia, tai ainakin Ylelle olisi satanut vihaista palautetta!

Minua viehättivät tietysti Norjan unelmavävy-esityksen lisäksi Viron ihanat naiset ja Portugalillakin oli hauska ja kepeän iloinen laulu. Suomen sija oli siellä missä kuuluukin, vaikka kieltämättä Ruotsin esitys oli aika... jännä. En tosiaan seurannut tämän vuoden euroviisuja ollenkaan ennen finaalia, joten en tiedä mitä finaalista on pudonnut pois! Iloinen yllätys oli kuitenkin se, että kaikki pohjoismaat olivat mukana.

Tänään, euroviisuvoittajasta innostuneina, olemme kuunnelleet hyvää musiikkia! (Jotkut eivät varmasti allekirjoita tuota väitettä, mutta se viulu kuulosti hyvältä!) Nyt koneeni pyörittää belgialaisyhtye Laïs'n levyä Dorothe. Belgialaista Värttinää voisi kuvata meininkiä aika hyvin. Mukana on myös yksi suomenkielinen kappale, muut ranskaa tai flaamia. Jatkanpa fiilistelyä sen kanssa. Tässä vielä terveisiä kotoa kissan muodossa! Sillä on joku möhkäle saaliina.

France, zéro points!

Tietysti tänään oli kaunis ja aurinkoinen päivä, kun minun olisi pitänyt keskittyä lukemiseen. No, sain ainakin puolet tavoitteesta luettua, vaikka nukahdinkin taas iltapäiväksi. Aamulla kipaisin äkkiä Emmaükseen pyörällä, kun muistin yhdeltätoista että se menee tunnin kuluttua kiinni! Löysin söpöjä keittiöpurkkeja. Emmaüksessa on ikävää ja kivaa käydä samasta syystä; kaikki on niin halpaa. Kivaa sen takia, koska pieniä ja kauniita ja mielenkiintoisia esineitä voi ostaa mukaan sikahalvalla, ja jos vertaa siihen mitä niistä Suomen kirppiksillä myytäisiin, niin ne saa kantaa ulos lähes ilmaiseksi. Sitä paitsi kukaan ei jaksa tarkkaan laskea paljonko niistä yhteensä tulee hinnaksi, joten yleensä hinta pyöristetään alaspäin ensimmäiseen tasalukuun. Ovatko kaikki numerot tasalukuja? No kuitenkin, kokonaisiin euroihin. Suomessa oisin saanut maksaa varmaan kympin näistä tavaroista:

Keltainen Marmelade-purkki 60 senttiä, Pikku Prinssi-peltirasia (aikasempi ostos) 30 senttiä, vihreä lasipurkki 75 senttiä (näitä oli siellä useita, mutta ostin vain yhden.. tuleekohan sille liian orpo olo yksin? Käyn noutamassa kaverit ensi viikolla, jos ne siellä vielä ovat.) ja kiva puinen lentokone 75 senttiä. Hintoja tosin pyöristeltiin taas ja purkit ja lentsikka maksoivat siis 2 euroa.

Ikävää siellä taas on käydä sen takia, koska kaikki on niin halpaa ja kaikkea en voi ostaa. Kiva yöpöytä laatikolla 20 euroa, Singerin vanha ja superkaunis ja hyväkuntoinen ja siisti ompelukone pöytineen vain 40 euroa! Ostaisin sieltä myös koko astiaston itselleni loppuelämäkseni, koska kaikkia kauniita lautasia ja kannuja ja laseja saa muutamilla senteillä. Pari pöytää olisi tänään lähtenyt mukaani, jos tietäisin että saisin ne jollain konstilla kuljetettua Suomeen. Toisaalta, olisi pitänyt ostaa ne, niin sitten olisi jollain ainakin syytä tulla tänne autolla! :P

Olen pakkaillut matkalaukkuani jo vähän, ja koska se näyttää uhkaavasti kovin tyhjältä niin päätin sitten ostaa vähän jo matkamuistoja itselleni ja muille ja viedä niitä nyt jo kotiin. Vaikka kauniiltahan ne täälläkin näyttäisivät hyllyssä, mutta luulenpa että myöhemmin minulla on ongelmana se, että laukkuni on liian täynnä.. Otan siis varman päälle.

Lapset ovat juuri kylvyssä, ja kohta alamme yhdessä jännittämään Euroviisuja!! Päivemmällä tuli joku historiakatsaus Ranskan menestykseen (tai sen puuttumiseen?) kyseisissä kisoissa. Viimeksi voitto on kolahtanut kohdalle 30 vuotta sitten sillä biisillä mitä Katri Helenakin on versioinut suomeksi. (En jaksa googlettaa sitä, sillä ne joita viisut kiinnostavat tietävät sen varmasti muutenkin, ja ne joita ei kiinnosta, eivät välitä tietää. Olen lukijaystävällinen bloggaaja!)

Tämän kevään yo-tulokset on julkistettu ja vaikka se ei minua henkilökohtaisesti enää hetkauta suuntaan tai toiseen, näin päiväunillani luultavasti joka kevät toistuvaa unta englannin yo-kirjoituksistani ja siitä yhdestä pisteestä. Unessa lukion englanninopettajani perusteli ja todisteli minulle ja lukuisille sukulaisilleni, jotka kaikki illastivat yhteisen pöydän ääressä, että yhden pisteen ällästä jäänyt arvosanani johtui vain siitä että arvosteluperiaatteita muutettiin juuri kun uusin kokeeni. (Tämä on ihan totta.) YTL saa tästä eteenpäin vain laskea opettajan antamia pisteitä, mutta ei nostaa, ja siksi paikalleen jääneet pisteeni eivät riittääneet aivan ällään asti. Niinpä tokaisin opettajalle että MIKSET ANTANUT SITTEN YHEKSÄÄKYMMENTÄ YHEKSÄÄ PISTETTÄ AINEESTA?! Olisi ollut vara laskea pisteitä! :D Oikeastihan YTL saa muuttaa pisteitä miten haluaa, mutta totta on, että jos olisin saanut yhdenkin pisteen enemmän aineesta, niin se olisi luultavasti jäänyt myös lopullisiin pisteisiin. Huokaus. Terveisiä vain M-L Y-K, en kanna kaunaa enkä murehdi asiaa, paitsi kuumehoureissani ja silloin kun 9 ällän ylioppilaat ovat uutisotsikoissa. Mutta lukiessani englanninkielistä kirjallisuutta alkuperäiskielellä ja nauraessani vitseille elokuvissa tai keskustellessani englanniksi originaalien puhujien kanssa unohdan sen yhden pisteen ja muistan taas mikä on tärkeämpää. Sitä paitsi me tiedetään totuus, neiti E.K. mukaanlukien, ja se riittäköön. Oikeasti mulla on älliä.

Kuva on jatkojen etkoilta, feat. yks hyvä kaveri :)

Mun lakki on vähän "off-white" koska sillä on ensimmäisen kerrän lakitettu vaarini vuonna 1935. Mutta hei, onnea silti kaikille jotka saivat lukion päätökseen tänä keväänä, kyllä se vaatii paljon töitä ja aivoja. Mutta idols-kilpailija Pete Parkkonen, parempi onni toisen kerran! Ja nyt euroviisuille! Olen kuullut vain Suomen edustusbiisin, enkä tällä hetkellä edes muista miten se menee. Fiilis on korkealla silti! Heja Norge vai miten se meni?

A long walk

Työpäivä tänään klo 7.12-17.26. Sen jälkeen parin tunnin valokuvauskävely hautausmaalla ja kanaalin varrella. Ostin myös yhden söpön paidan tuosta lähimmästä vaateliikkeestä! Siellä myydään erien jämätuotteita, viimeisiä kappaleita, ja yleensä kaikki on siellä tosi kallista (tai liian kallista mulle, koska ei ne NIIN kivoja koskaan ole vielä olleet) mutta tänäänpä löysin söpön vihreän pikku villatakkisen, jossa on kivat taskut ja pienet hihat. Yhden napin ehdin jo hukata kun kuvailin niin innoissani. Paidan mukana kaupanpäällisenä sain pussillisen mainoksia... Pari lehdykkää jopa kolmena kappaleena. En vielä jaksa tarkemmin kattella ja muokkailla niitä kuvia julkaisukelpoiksiksi, silmät on niin väsyneet, eikä ne jaksa olla yhtään kriittiset enää, joten teen sen........... joskus toiste. Huomenna pitäisi nimittäin saada luettua taas vähän lisää pääsykokeisiin.

Me katottiin tänään Mulan about 5 kertaa läpi. Kesällä otan sen diiviidiin mukaani ni voijaan kattoo sitä suomeks, on sitten jotain hyötyäkin telkkarista. Aïnohan tosin innostui Mulanin esimerkistä ja leikkasi hiuksensa uuteen uskoon, tosin se tapahtui ennen minun aikaani. Sakset on vielä pannassa sen jäljiltä. Elias tänään istahti jo potalle (kun laitoin sen istumaan muutaman ytimekkään rupsaus-äänen jälkeen) mutta poika vain säikähti eikä siitä tullut sitten muuta kuin huutoa. Jaa-a. Tulis lämpimämmät kelit taas takaisin niin ei tarttis kytätä niitä housuja vaan voisi kiikuttaa pojan potalle kun alkaa kuulua lirinää. Aika ihme on jos Elias oppii potalle ennen mun kesälomaa :D Niin hakoteillä ollaan tässä jutussa kyllä molemmat vielä. (Siis minähän osaan tehdä tarpeeni kyllä vaikka kukkamaljakkoon halutessani, mutta sen opettaminen onkin vaikeampi juttu.)

Oolrait, taidan hakea vielä vähän iltapalaa itselleni. Taisin syödä tänään vähän homeisia leivoksia, oho. Mutta hyvälle ne vielä maistuivat!

Tsöm tsöm.

Huomisesta taitaakin tulla tiukka päivä. Chrisu lähtee tänään Pariisiin ja tulee vasta lauantaina myöhään takaisin, ja Milkankin pitää huomenna lähteä jo seitsemältä töihin. Elias on herännyt taas viimeöinä melko aikaisin, joten taitaapa ukkeli olla huomennakin jo seitsemältä pystyssä. Toivottavasti työpäivä ei veny vielä sieltä toisestakin päästä pitkäksi. Milkalla on Toulousessa kokous iltapäivällä, ja yrittää ehtiä takaisin kotiin viideksi, mutta ranskalaisittain kokoukset ja muut tapaamiset tahtovat vähän venähtää pitkänpuoleisiksi.

Koko aamun on satanut vettä, ja olen huristellut Aïnoa autolla kouluun ja takaisin. Postimerkit on taas kohta lopussa ja samoin yksi työviikko. Nyt lähden kuitenkin tiskaamaan, ennenkuin Elias herää. Kylvetin hänet aamulla ja sain pian huomata että putipuhdas lapsi sotkee kaikista eniten, joten semmoinen pieni kestolika olisi varmaankin kaikista siistein vaihtoehto pitemmällä aikavälillä.

Kommentointi toimii ehkä taas. Täällä blogissa on niin paljon erilaisia asetuksia, että vaihtelen niitä huvikseni toisinaan ja testaan tapahtuuko mitään muutoksia. Nyt oli semmoinen kohta ruksattuna että uusimpaan blogitekstiin ei voi kommentoida, mutta nyt kaikkiin pystyy kai taas kertomaan terveisensä. Jep, mutta nyt tiskit ja sitten huilaan niin kauan kuin ehdin!

Très très fatigué

Oon ihan superväsynyt tällä hetkellä. Eilen ja tänään vietin iltani tallentamalla koneelleni taidehistorian tentin kuva-aineistoa, jotta voin kätevästi selata niitä ja opetella siis tehokkaammin. Kuvakokeessa näytetään 20 kuvaa, joista pitää tunnista teos, taiteilija, tyylisuunta ja vuosiluku, onko kyseessä tietyn vuosisadan alku-, keski-, vai loppuosa. Se tentti on siis 8.6. mutta tajusin miten paljon mulla on vielä tekemistä ja opettelemista verrattuna siihen varattuun aikaan, joten kiirettä pitää. Enkä tosiaankaan aio viettää iltakausia klikkailemalla linkkejä ees taas, koska opettaja ei oo viitsiny tehdä meille mitään järkevämpää opettelutapaa kuin lista linkkejä (joista osa ei edes toimi.) Uhh... pirullista. No mutta joo, numeromuistini on aina ollut tosi hyvä, joten tarkoitukseni on mennä vähän brassailemaan sinne tenttiin, ja aion muistaa vuosiluvut tarkalleen, enkä sinnepäin. Ihan kiusallani vain. Enkä sitten muuten missään nimessä nakkele niskojani "kuin joku lukiolaisyttö"! :D Enhän toki! Näytän vain mitä ne minussa menettävät.

Puhhh lasten kanssa oli tänään myös aika uuvuttava päivä, ne kun oli molemmat kotona koko päivän. Herra E. heräs viime yönä taas kahdelta (mitä??!?) ja aamulla löysin keittiöstä aika väsyneiden lapsien lisäksi hyvin väsyneen äidin. Eltsun kerhotädit sanoivat Milkalle kuitenkin eilen, että Elias pärjää kerhossa niin hyvin että voisi olla vaikka kolmannenkin iltapäivän viikossa siellä. Se sopisi mulle enemmän kuin hyvin. Milka ehdotti semmoistä järjestelyä, että jos päivisin tulee mulle enemmän vapaata niin sen voisi vaihtaa yhteen "iltavuoroon" viikossa, niin että Milka ja Chrisu pääsis viettää vähän aikaa kaksin, urheilun parissa tms. Mieluummin kyllä hengähdän vähän iltapäivällä ja siivoilen yksinäni ja rauhassa, ja jatkan sitten illalla taas pariksi tuntia, kuin olen silmä tarkkana ja korva höröllä koko päivän niinkuin aina keskiviikkoisin.

Olen myös miettinyt kuinka tiukkaa kuria mun on järkevää pitää noille lapsille, kun heidän vanhemmillaan tuntuu olevan toisinaan löysemmät säännöt kuin mitkä mulle on luonnollisia. Ja muutenkin, kuuluuko au pairin työnkuvaan lapsien kasvattaminen, vai pelkkä hoito, ns. ylläpito ja huolto. Koneen päivittäminen ja ohjelmistojen lataus kuuluisi minusta järjestelmänvalvojalle, aka vanhemmille. Nyt on alkamaisillaan Eliaksen pottakoulutus, joka ehkä sai minut pohtimaan näitä mietteitä. Yksin en ainakaan kykene opettamaan ketään potalle, vaan kaikkien täytyisi tietysti olla siinä samalla lailla mukana, muutenhan Eliaksellakin menee molemmat päät ihan sekaisin.

Puuhh, mutta nyt mulla ainakin menee pää jos toinenkin sekaisin ellen pääse vällyjen alle pötköttelemään. Narnian ensimmäinen kirja on edelleen kesken, mutta se kävi tänään jännittäväksi! Olen niitä ihmisiä jotka haluavat lukea kirjan ennen niistä tehtyjen elokuvien näkemistä, joten oli aika tarttua Narnian ihmeellisiin tarinoihin ennen kuin ne leffat alkavat pyöriä telkkarissa. Sitäpaitsi se vanhahtava kieli on ihanaa, kuvat ovat ihania, tarina ja henkilöt ovat ihania... Loppuun vielä pieni lainaus. Tämähän voisi sopia vaikka todenmukaiseen au pairin työhakemukseeni. "I ain't no sort of a chap for a job like that, I never 'ad much eddycation, you see."

Enemmän kuvia kuin sanoja

Huhhei, taas on lämmin päivä! Aïno on koulussa, Elias on kerhossa, voin hetken hengähtää ennen kotiaskareita. Kävin pihalla räpsimässä vähän valokuvia ja löysin paljon enemmän ruusuja kuin (risuja) arvelin siellä olevan! Ne viihtyvät täällä näköjään hyvin.

Meillä on tuolla pihalla pari tämmöistä ruusukaarta, toisessa on punaisia ruusuja.

Kompostin nurkalla kasvaa ihania vaaleanpunaisia ruusuja. Valitettavasti komposti tuoksuu voimakkaammin, eikä ruusun tuoksu aivan peitä sitä.

Mansikat kypsyvät ärhäkkäästi.

Mitä tässä tapahtuu? No pakkaamista tietysti. Vein Mustan Aukon pihalle tuulettumaan, koska se haisee vieläkin "uudelle", jollekin koinsuoja-aineelle ehkä, joten kotiin lähtevät kamat saavat odotella sängyllä jonkun aikaa. Kjeh kjeh, kasassa on myös tuliaisia!

Yksi kodin hauskoista yksityiskohdista. Noita Banania-purkkeja täällä on enemmänkin, mutta nämä vahtivat Eltsun vaipanvaihtoa. Purkkien päällä on Eltsun peppurasvaa.

Kotoinen inspiraatioseinäni on muuttunut täällä postikorttiseinäksi, tunnistatko omasi? Korttien lisäksi mukana on kuva sukulaispojista ja pari kuvaa erilaisista unelmakodeista. Ja naulassa discopallo! (Kotona on vielä tallessa se kaikista isoin!) Ei mulle oikeasti näin paljon kortteja kukaan lähetä, muutaman olen ostanut vain koristeeksi tai kähveltänyt jostain mukaani.

Käyks kateeks? Tuonne keikautan itseni heti kun työt tänään loppuvat.

Sammanfattning av veckoslutet

Bllerrgghhh. Perjantaina nukuin pitkään, söin, nukuin päiväunet, söin, menin nukkumaan.

Lauantaina nukuin pitkään, heräsin syntymäpäivälounaalle, taisin nukahtaa iltapäiväksi, jätin illallisen välistä, ja menin suihkun jälkeen nukkumaan.

Sunnuntaina heräsin jo yhdeksältä, mutta nukahdin uudestaan Narniaan, heräsin kivasti ruoalle, mutta nukahdin mansikkakakun ja allergialääkkeen yhteisvaikutuksen alaisena ruotsin kirja vieressäni. Päiväunien jälkeen pönttö (tässä tapauksessa pääkoppani) oli vähän sekaisin, päätä särki ja oli semmoinen ihme pöhnä päällä. Heitin kirjeen postilaatikkoon ja karkasin samalla vähän iltakävelylle, kun lapsia laitettiin juuri nukkumaan, ja päätin rauhoittaa itseni siltä taistelulta tänään.

En saanut ruotsia tankattua ollenkaan, (tai oikeastaan kielitiedettä ruotsiksi) mutta tulostin sentään pari vanhaa valintakoetta ja aion tankata niiden avulla tarpeellisimmat tiedot aivoihini. Kääntäminen on kyllä aika vaivalloista, koska en ole juurikaan ruotsia lukenut tai tuottanut tässä viimeisten kuukausien aikana. Tuolla meidän koulussa kun suomen kielelläkään ei ole kovin paljoa merkitystä... Ihanaahan sinne kouluun olisi päästä, tällä hetkellä en osaa edes sanoa kumpi kiinnostaa enemmän, pohjoismaiset kielet vaiko englannin kääntäminen. Helsingissä oppisin kuitenkin 5 kieltä kerralla!! Ruotsin lisäksi norja, tanska, islanti ja fääri! Mutta toisaalta siinä käännöstieteessäkin tuli niin paljon mielenkiintoisia näkökulmia esiin.. Jos pääsen sisään, niin olisi melkeinpä harmi odotella kokonainen vuosi ennenkuin pääsen aloittamaan! Paikkana taas Tampere olisi kiinnostavampi, koska Helsinki on niin iso ja pelottava, melkein kuin olisi ulkomailla, mutta kuitenkaan sitä ei voi käyttää tekosyynä jos mokaa jossain.

Uhh, jokatapauksessa on jo vähän ikävä (tai aika paljonkin, mutta se ei ole ottanut vielä ylivaltaa) takaisin omaan elämään, että voisi vapaa-ajallaan tehdä muutakin kui tätä, hakata näppäimistöä ja odotella että joku toinen tulee linjoille. Ja omaa ruokaa ja ruokavaliota on myös ikävä, tuntuu että täällä syödään koko ajan! (herään, syön, herään, syön...) Hyvin alkanut hoikistumiseni on mennyt aika lailla läskiksi. Olen kerran uskaltanut käydä yläkerran vaa'alla, mutta luulen että painovoima vaikuttaa täällä enemmän, kun ollaan lähempänä päiväntasaajaa, vai miten se meni.. Hur som helst, se näytti väärin.

Otin tänään jo matkalaukun esille, ja sain sinne laitettua jo paksun villapaidan ja äidin salaa mukaan pakkaaman keittokirjan. Kiitti vaan, mutta tuon sen takaisin. Olen tehnyt täällä oikeasti ruokaa ehkä kaksi kertaa, en laske ruoan laitoksi mitään lämmittämistä.. Hmm no okei, jos munien paistaminen lasketaan, niin sitten ehkä neljästi. Mutta en oikein uskalla tehdä hirveästi ruokaa, koska lapset eivät kuitenkaan söisi mitään ihmeellisiä kokkauksia. Joten nakeilla ja kalapuikoilla täällä pärjätään, semivege-Aïnolle papuja, herneitä ja porkkanaa. Huomenna jatkan pakkaamista jos ehdin, mutta onpa tässä vielä 20 päivää aikaa. Eikä laukkuni saa olla liian täynnä, että saan tuotua siinä salmiakkia ja suklaata itselleni matkaevääksi! Ja ruisleipää.

Täällä ruusut kukkivat, näin ainakin kymmenen eriväristä ruusupensasta iltakävelylläni. Meidänkin pihalla on ainakin kahden- tai kolmenlaisia, ja niistä on tehty kauniita kaaria. Tänään syötiin myös kulhollinen omalla maalla kypsyneitä mansikoita iltapalaksi. 

Hyvää äitienpäivää vielä kaikille blogiani lukeville äideille, erityisesti omalleni! <3

Aïnon synttärit!

Tänään juhlittiin sitten 4-vuotiasta Aïnoa. Lasten juhlissa oli vieraina pelkkiä aikuisia; Chrisun vanhemmat, Evelyn ja David, sekä Eliaksen kummisetä Jean-Paul, joten shampanjaa tarjottiin, ja tietysti paljon muita herkkuja. Aïno sai paljon upeita lahjoja (ja Eliaskin pari, ettei tule harmi ja kateus.. Sitä paitsi Elias täytti pari kuukautta sitten kaksi vuotta, joten nämä olivat samalla Eliaksen jälkijuhlat.) Kaikista hienoin ja toivottu lahja oli varmaankin ihana kalustettu nukkekoti, jonne Eliaksen kissa muutti heti kun isosiskon silmä vältti.

Rojut pois yhdellä pyyhkäisyllä, kissalle tilaa!

Aïno sai myös paljon kivoja kirjoja, värityskirjoja ja uudet tussit (Aïno on tosi taitava värittämään, ja pysyy hienosti viivojen sisäpuolella.) Sade meinasi yllättää, joten siirsimme pöydän pikapikaa katoksen alle, ja tärkeät lahjat sisälle turvaan. Shampanja poksui ja kaikilla oli mukavaa. Aïnon ilme oli kieltämättä mahtava kun hän huomasi uudesta palapelikirjasta, miten "Blanche-Neigellä on samanlainen mekko!!! Samanlainen mekko kuin mulla!!!!"

Aïno on jo monta viikkoa laskeskellut, että "ensin on äitin synttärit, sitten on Aïnon synttärit, sitten on iskän synttärit, ja SITTEN on jo kesä ja mennään Suomeen!!" Samalla asteikolla minäkin olen edennyt mielessäni kohti kesälomaani. Kolmen viikon ja noin puolen tunnin kuluttua olen varmaan jo Suomen ilmatilassa, ellen jo maanpinnalla ja liukuhihnan jatkeena odottamassa Mustaa Aukkoa. Jihuu!! Kaksiviikkoisestani tulee kyllä varmasti niin kiireinen etten ehdi oikeasti lomailla, mutta löysään aivot sitten heinäkuussa kun perhe lähtee Suomeen ja minä jään talovahdiksi tänne kuukaudeksi.

Eilen nukuin aamulla pitkään, ja nousin lounaalle. Sen jälkeen istuin taas koneella jonkun aikaa kunnes avasin ruotsin pääsykoekirjan ja nukahdin muutamaksi tunniksi lisää. Sitten olikin taas ruoka-aika. Milka veikkasi että on ollut takana rankka viikko. :D Päivisin kommunikoin ranskaksi (oikeasti ranskan käyttö on vielä vähäistä, kun hengaan lähinnä kotona lasten kanssa), viikonloppuisin yritän edistyä ruotsin kanssa, ja iltaisin luen Narnian tarinoita englanniksi. Netissä selailin eilen myös saksankielisiä sivuja. Huh huh.. tuppaahan siinä aivot täyttymään vähemmästäkin. Huomenna yritän kuitenkin oikeasti saada myös luettua sitä ruotsia, enkä vain nuku kirja kainalossa.. Katoin tänään vanhoja pääsykoetehtäviä ja --- on tässä vielä hetki aikaa valmentautua, mutta vaikeilta ne näytti.

Banaali banaani

Banaali lattea, tylsä, tympeä, arkipäiväinen Yleensä halventavassa merkityksessä, mutta esim. matematiikassa banaali (eli triviaali) ratkaisu tarkoittaa sellaista ratkaisua, joka on aivan ilmeinen ja siksi suhteellisen mielenkiinnoton.

Banaani ei ole hedelmä! Se on mansikan tapaan epähedelmä eli joku pohjuspylpyrä. Tämän opin tänään wikipediasta, kun pohdin suhdettani kyseiseen hedelmään. Olen jo pitkään vähän halveksinut banaania, se on jotenkin niin banaani. Mössö, liiska. Inhottavinta on jos se on vähän raaka ja tuntuu semmonen natiseva vastus hampaissa kun haukkaa. Lapsena söin niitä mielelläni mutta ehkä kehitin jonkun kammon niitä kohtaa, koska aina ne menivät poikki! Muistan että banaanit olivat valtavan pitkiä enkä koskaan jaksanut syödä niitä kokonaan. Samoin kuin muut hedelmät, omenat ja appelsiinit tuntuivat aina liian suurilta minulle. Tai pitäisi sanoa, samoin kuin myös hedelmät, koska banaanihan ei kuulu hedelmien kasvitieteelliseen ryhmään, se ei ole kehittynyt emistä. Inhoan myös sitä ääntä joka kuuluu kun lapset tai muut epävarmat ruokailijat syövät banaania. Semmoista natskutusta. Mehevää natskutusta. Ynnhhh.

Tänään on Suomen historiallisen jääkiekon MM-voiton vuosipäivä. Siitä pitäisi tulla kansallinen vapaapäivä. Sitten kun Minä olen Rouva Tasavallan presidentti, teen tämmöisen asetuslakimääräyksen. Mutta huomenna on Ranskassa kansallinen vapaapäivä, koska on toisen maailmansodan päättymisen vuosipäivä. (Ja samalla mummoni synttärit, Ranska on hyvin huomaavainen au paireja kohtaan.) Joka tapauksessa kukaan ei ole vielä kysynyt minulta huomiseksi ylimääräistä työpalvelusta, joten uskallan jo sanoa viettäväni huomisen... vapaasti. Se taas tarkoittaa ehkä telkkaria, lukemista, kutomista... Hmm, aivan niin. Koska on vapaapäivä, luulen että liikkeet sulkevat ovensa, joten Toulousen reissua siirretään taas. Tein jo vähän riisöörtsiä, taustatyötä, ja siellä on ainakin pari kivaa museota, joissa haluan käydä. Molemmat aika lähellä rautatieasemaa, ainakin kartalla.

Mulla särkee nyt päätä. Helle yhdistettynä auton supertehokkaaseen ilmastointiin (kävin Milkan autolla kaupassa koska en löytänyt oman pösöni avaimia) on aika uuvuttava kokemus. Tänään viilensin oloani myös ajamalla Aïnon kouluun polkupyörällä kävelyn sijasta. Se oli hauskaa, nopeaa ja kivutonta. Yleensä Aino on aika väsynyt kun pitäisi lounaan jälkeen lähteä takaisin kouluun, mutta istuen se menikin ihan huomaamatta ilman mutinoita ja hoputtamista.

Okei, oon nyt niin tööt tööt että julkasen tämän banaalin tekstin. Sain tänään muuten taas postia! Kolmas kerta tällä viikolla! Se on aika hyvin kun maanantaina ei tainnut tulla postia ollenkaan. Mutta yksi paketti on viipynyt matkallaan lähes yhtä kauan kuin minä, ja huomenna alkaa sen metsästys, ensin Suomesta käsin, sitten Ranskasta jaloin.

"Meillä rupes kiehuu vesi päässä."

No niin, nyt se on taas ohi.

Jätän pelilliset analyysit muille gamemanship-termistön tunteville, minä analysoin laajemmin. Itse toivuin aika nopeasti tästä (jokavuotuisesta) karvaasta pettymyksestä, vastustajan kansallishymnin soidessa hyräilin jo mukana, ja sitten kun näytettiin mutruhuulisia sinivalkoisiksi maalattuja pettymyksensä, jo hymyilin. Kyse ei ole mistään petturuudesta synnyinmaatani ja sen kansallisurheilua vastaan, vaan silkasta järjestä. Nyt on se keväthuuma taas mennyt ohi ja on aika palata takaisin arkeen. Joukkueena voitettiin ja joukkueena hävittiin. Jääkiekkokieli on ainakin ihanaa ja niin rikasta! :D Win the right games, joukkueen identiteetti puuttui.

Tästä on hyvä jatkaa, salmiakit loppui kolmannen erän aikana, mutta onneksi peli ei mennyt jatko-ajalle, sitten ois pitäny nakertaa varmaan jo viimeisin suklaapalankin nurkkaa!!

Mut hei, ei hätää, me voitetaan sitte ens keväänä se maailmanmestaruus! Samalla vielä euroviisutkin!

Il fait CHAUD!

Ulkona on plus kaksviis mutta sisällä tarkenee hyvin villapaidalla. Käytiin iltapäivällä lasten kanssa vähä jätskillä kaupungilla, ja olo oli aika kotoisa kun Eltsun kerhotäti tuli vastaan siinä torilla ja bonjourattiin suvereenisti. Postista sain myös ensimmäisen kerran muitakin postimerkkejä kuin niitä sinisiä Mariennen naamoja aina vaan, jehuu! Olin jo luopunut toivosta. Nyt on Saturnus renkaineen ja jokunen eksoplaneettakin koristamaan kirjekuorien nurkkia. Kotimatkalla poikettiin vielä lankakauppaan ja sielläkin "tuttu myyjä" (olen käynyt siellä yhden kerran asioimassa) kyseli miten sukat edistyy. Bien, bien. Mutta kaksi väriä on liian vähän. Vieläköhän viitsisin purkaa ja aloittaa alusta? Sen jälkeen kun neuloin ja purin ja neuloin yhteensä noin puolitoista sukkaa, on oloni ollut paljon levollisempi, sitä ennen olo oli kuin liian kireällä neuleella puikoissa, nngghhhh!

Tänään on muutenkin ollut aika kiva päivä, paitsi lapsilla. Eltsu on alkanut lyömään ja muutenkin vähän kiusaamaan Aïnoa, en tiedä ovatko ne kaikki ihan tahallisia tapauksia, mutta monta itkua on tänään kuitenkin kuultu. Varsinkin kun Eltsu on ensin saanut siskonsa parkumaan, kiellän ja komennan häntä ja siitä alkaa toinen itku. Jippii. Mutta minä olen ollut tänään "superkilttinä" niin kuin Milka aamulla sanoi ojentaessaan mulle kirjeen ja 3 korttia!! Kiitos kaikille. :) Teippaan aina osan korteista työpöytäni taakse seinään, ja sitä mukaa kun ne tippuvat alas huonon teipin takia (oikeastaan seinä on huono, koska Savonlinnassa kaikki kuvat kestivät siinä mihin ne tinttasin kiinni), vaihtuu näyttelyn kokoonpano. Sitten vain odottelen että Eltsu tai Aïno haluaa joskus mennä mun pöydän alle jotain kuikuilemaan ja pyydän niitä noukkimaan tippuneet kortit takaisin. Kjeh kjeh, lapsityövoimaa.

Eilen vein Eliaksen kampaajalle, sillä tukka alkoi olla jo niin pitkä ettei poikaa meinannut aamuisin ja päikkäreiden jälkeen löytää takkujen seasta. Pelkäsin vähän että alkaako hirmuinen huuto ja show, kun pitäisi istua tuolissa ja vieras täti heiluu saksien kanssa ympärillä, mutta Elias istui ihan hiljaa ja hievahtamatta paikallaan. Käänteli tosin päätään kun vieressä istuvalta rouvalta föönättiin kutreja ja pauhaava härveli kiinnosti vähän liikaa. Mutta voilà, pian näkyivät taas silmät otsatukan takaa! Valitettavasti takatukka menee ihan yhtä paljon takkuun ja pörröön nukkuessa, ellei enemmänkin, kuin ennen leikkausta.

Täällä juhlitaan Aïnon 4-vuotissynttäreitä viikonloppuna ja ainakin Chrisun vanhemmat tulevat muiden vieraiden lisäksi juhlistamaan pientä päivänsankaria. Heitä en ole vielä päässytkään tapaamaan. Annan taas kameran laulaa ja otan paljon kuvia. Ihmisistä on niin paljon mielekkäämpää napsia kuvia kuin kuolleista rakennuksista ja esineistä. Tarjotaankohan lasten juhlilla shampanjaa?

Tässä vielä monsieur E ja pitkät hiukset.

Edit: Kiitos anonyymille (luulen kyllä tietäväni napakasta kursiivista kuka se on), il fait-juttua käytettiinki sääilmiöiden kanssa! En jaksanu kaivaa sitä muistista enkä muualta :D

08-21

Teinpä tänään vähän pitemmän päivän, aamukaheksasta iltayheksään, huhhei. Milka ja Chrisu lähti illaksi johonkin Emmaüksen yhtiökokoukseen, siellä ne on vieläkin. Vaan eipä siinä mitään, lapset oli yllättävän kiltisti, Eltsu ei saanut yhtään raivaria koko iltana(???!!??!) ja molemmat söivät kiltisti ruokansa. Eliakselle ei kelvannut semmoinen jätski mitä pakastimessa vielä oli, ja oli sitten tyytyväinen ilman. Ohhoh. Jokohan niillä on mennyt ohi se alkuhuuma ja Maijan rajojen kokeileminen ja riepottaminen?

Kolmen päivän viikonloppu oli varsin mukava, ehkä munkin hermot on levänny ja löysentyny taas sopivasti, niin ettei lasten normaali narina käy liikaa hermoille. Sain käännösohjelman pääsykoekirjan luettua ja aloitin sitten ruotsiksi opiskelemaan kaksikielisyyttä ja kielten oppimista. Hyvin on päänuppi pian sekaisin kun luin ruotsia ja kuulin kun Chrisu ja Milka juttelivat keittiössä jotain, enkä millään tahtonut tunnistaa yhtään sanaa mihinkään kieleen kuuluvaksi. Ranskaa sen piti olla mutta ruotsilta se enemmän kuulostaa, mihin tässä voi enää luottaa? Hirveesti tekis mieli sanoa kaikki ruotsiks ku se tulis niin ittestään ja enempiä miettimättä. Onkohan ruotsin rakenne jotenkin ymmärrettävämpää suomalaiseen korvaan?

Huomenna vien Eliaksen parturiin, aika pitkä liuhuletti sillä on onkin! Tänään laitoin sen saparoille ja napsin vähän kuvia, sain ikuistettua jopa "sarjamurhaaja-ilmeen". Jee jee. Huomenna nukun ehkä päikkärit.

May day, may day!!

Heräsin tänään tavalliseen aikaan, kahdeksaksi, ja menin keittiöön nielemään viimeiset antibioottinappulat. Kohta sinne tuli myös pari lasta ja niiden vanhempia, ja Milka sanoi että kylläpä olen aikaisessa. Luulin sen olevan jonkinlaista sarkasmia, koska kello oli jo vartin yli. Kellään ei tuntunut kuitenkaan olevan kiirettä mihinkään, vaikka tiesin että Milka oli lähdössä täällä yöpyneiden työkaveriensa Solinen ja Clarissan (jotka olivat myös synttäreillä) kanssa johonkin yhtiökokoukseen kauemmas.. No, söin siinä rauhassa aamupalaani kun Milka sitten kysäisi, että kai tiedän että mulla on tänään vapaapäivä.. Tiesin kyllä että on vappu, mutta ajattelin tietysti että se on työpäivä, koska se oli perjantai eikä ollut ollut puhetta muusta. Mutta, pyhäpäivät siis ovat minullekin pyhiä, ja jos silloin tarvitaan työpanostani niin saan siitä erillisen maksun. Lähdin siis kiireesti takaisin petiin, ennen  kuin uni ehti karista kokonaan silmistäni, ja nousin vasta puoli kahdeltatoista uudestaan.

Tänään olen nukkumisen lisäksi syönyt, kutonut sukkaa, katsonut telkkaria (tietokoneelta), lukenut pääsykokeisiin riippumatossa, syönyt, kutonut sukkaa, katsonut jääkiekkoa (tietokoneelta) ja purkanut sukan. Päivemmällä hetkisen aikaa myös tein ikkunaostoksia, toisin sanoen etsin hyvännäköisiä kenkiä ja mekkoja ja aurinkolaseja ja lakanoita eri nettikaupoista. Kunhan pääsen Suomeen niin otan erään henkilökohtaisen makutuomarini (jonka nimen objektimuoto muistuttaa pehmeän joukkoistuntavälineen monikon partitiivia) mukaan ja lähdemme yhdessä kiertelemään mahdollisen tulevan opiskelupaikkakuntani liikkeitä. Henkkamaukalla olisi täydellinen juhannusmekko, vaikka en juhannusta pääse edes Suomessa viettämään. Mutta eikö oo ihan mun värinen? En raaski tilata, tänne ainakaan, jos se aiheuttaisi jotain sotkuja, joten pitää odotella että löydän samanlaisen itselleni liikkeestä.

Tajusin myös männäviikolla, että tarvitsisin oikeastaan myös uudet kengät. Tällä hetkellä kenkävarastoni koostuu neljästä parista; Malagasta ostetut syys/kevätkengät, joihin mahtuu villasukka jalkaan, ne ovat semmoiset pehmeät ruttuvartiset kangassaappaat tai miksikä niitä kuvailisi. Sitten on Pariisista pari vuotta sitten ostetut, puoli numeroa liian pienet sinapinkeltaiset tennarit, jotka ovat jo aika nuhjuiset ja kuluneet, edelleen liian pienet, ja huonot jalassa. Mutta silti niin nätit että maalasin ne, kun koulussa harjoiteltiin akvarelleja! (Ja sain luonnoksistani melko hyvän arvosanankin, 4/5.) Ylioppilaskenkäni, ruskeat ballerinat, ovat todella hyvät jalassa, tai olivat ainakin vuosi sitten vielä. Käytin niitä kesällä kai niin paljon, että pohja on kulunut hyvin ohueksi, ja tunnen jokaisen kiven ja roskan jalan alla. Kesäisin myös auringon lämmittämä kuuma asfaltti polttaa pohjan läpi. Viimeiset kenkäni ovat levänneet kaapissa koko ajan, paitsi silloin kun ulkoilutin niitä postilaatikolle ja takaisin. Onlysta ostetut mustat Pikku Myy-malliset nauhakorkokengät, jotka on täällä mukana vähän niin kuin juhlatilanteita varten. Ne ovat ensimmäiset korkkarit, jotka ovat tuntuneet hyvältä jalassa, ja joilla olen pystynyt kävelemään (ja tanssimaan) koko illan voivottelematta. Mutta eivät ne tosiaan ihan arkikäyttöön kelpaa.

Joten tällä hetkellä olen vailla siistejä kenkiä, joilla olisi hyvä kävellä! En halua mitään tarralenkkareita, enkä ehkä enää tennareitakaan, ja vastikään puhjenneen sokeritautini takia minulla pitäisi olla hyvät kengät muutenkin. Joten tämä ei ole mitään pinnallista höpöhöpöä. Ehkä sitten pikkuisella kesälomallani menen johonkin kivaan kenkätaloon ja kyselen asiantuntevalta myyjältä keväisiä uutuuksia.

Minulla on edessäni vielä kaksi kokonaista vapaapäivää, vaikka tänään on ollut ihan lauantai-olo! En viitsikään ehkä lähteä sinne Toulouseen, kun koskaan ei tiedä sataako vai paistaako päivän mittaan. Ja aion myös lukea ensin pääsykokeisiin nyt kun on vielä aikaa. Tänään mielessäni kävi myös sellainen ajatus, että ostan riippukeinun itselleni vain, jos pääsen johonkin kouluun sisälle, koska tapanani on ollut lukea riippukeinussa. Se olisi sitten tavallaan palkinto ja muistutus onnistumisesta. Riippukeinu on kyllä tosi ergonominen lukupaikka, varsinkin jos ottaa vielä tyynyn pään alle! Joten ehkä minun on hankittava sellainen, vaikken pääsisikään tällä kertaa mihinkään kouluun. Kotiväelle tiedoksi, että vaikka viime kesänä sainkin riippumaton, niitä on erilaisia ja kankainen ilman niitä tukipalikoita on paljon mukavampi, eikä siitä muksahda niin helposti alas.. 

Nyt taidan kuitenkin sammuttaa koneen taas yön ajaksi. Bonne nuit à tout le monde!