Evelyn toi heränneen Eliaksen aamulla seurakseni lähtiessään puoli kahdeksalta töihin, mutta pian laitoin Eltsun leikkimään viereiseen huoneeseen, kun ei se halunnut viereeni enää rauhoittua. Hiljaa ja nätisti se osasi siellä olla, ja minäkin sain torkkua vielä yhdeksään asti, mutta sitten alkoi ylhäältä kuulua kolinaa ja lähdimme katsomaan onko Aino-sisko herännyt jo. Sängystä löytyi itkevä ja kuumeinen tyttö, joten oli aika selvää, ettei tanssimaan tänään lähdetä. Syötiin aamupalaksi teetä ja ruispuuroa, ja vähän vaaleanpunaista lääkettä ja takaisin petiin. Aino oli kuitenkin reipas, ja pääsin piipahtamaan Eliaksen kanssa tanssisalille, viemään kaikki liput ja laput ja kertomaan että Aino ei tänään pääse.
Vini tuli iltapäiväksi pitämään seuraa lapsille, ja kaikki olivat iloisia jälleennäkemisestä. Viniä ei olekaan täällä näkynyt vähään aikaan. Näin hänen tytärtään Emmauksessa viikonloppuna ja silloin Diana sanoi Vinin olenvan kipeä, mutta kylläpä tuo tänään jaksoi desinfioida keittiön, niin että siellä haisee taas uimahallille. Minä uivahdin petiin samalla kun lapset olivat päiväunilla, ja heräsinkin vasta kun Evelyn tuli ja Vini lähti.
Oih, mutta pitääpä kertoa vielä päivän kohokohta! Meillä on uusi postimies, nuori ja komea! :D Eilen olimme juuri tulossa kotiin Ainon kanssa (veimme Eltsun kerhoon), ja näin postimiehen naapurin ovella, joten jäin sitten ovelle odottelemaan Ainon kanssa. Se kannattikin, sillä sain 2 kirjettä ja kortin, ja hymyn kaupan päälle. Ja tänään, kuulin postin läsähtävän luukusta alas, ja kun menin hakemaan ne, kello soi. Sama polkeva postinkantaja (siis PYÖRÄÄ polkeva!) oli oven takana kädessään minulle osoitettu kortti. Ihmetellen sitä katseli ja kysyi tuleeko se minulle, mutta tietysti se oli vain tekosyy, koska eilenhän sillä samalla osoitteella tuli kolme kirjettä. Harmi vain, että näytin vähän rämehirviöltä kun en aamulla jaksanut käydä suihkussa, niin se kostautuu. Onneksi tämä uusi postimies tuo postin vasta iltapäivällä, jolloin olen ehtinyt jo kunnolla herätä. Sitäpaitsi Evelyn sanoo aina "les petits yeux" kun näkee minut aamulla, kun silmäni ovat vielä ihan turpeina ja suurinpiirtein kiinni vielä.
Facebookissa yllytinkin kaverini lähettämään minulle paljon postia, jossa lukee isolla kuoressa että tämä on sille kivalle ja nätille punatukkaiselle au pairille, joka on sinkku! Alankin odottamaan postia ihan uudenlaisella innolla, varsinkin jos joka kerta saan mennä kirjeeni ovelta asti hakemaan. Voisin vaikka tukkia tuon postiluukun, hmm....
No juu, huomenna Aino menee kuitenkin kouluun jos näyttää tarpeeksi terveeltä. Jos ei, niin soitan aamulla opettajalle ja sitten ollaan kotona. Oikeastaan tämä Istanbulin viikko ei ole yhtään sen pahempi kuin tavallisesti, vaikka etukäteen pelkäsin. Oikeastaan vähän tavallista helpompi ja kivempi! (Eikä postimies liity siihen kivuuteen juurikaan.) Evelyn ja David ovat mukavia, ja lapsetkin tykkäävät, mutta tädillä on kuitenkin sen verran auktoriteettia, ettei pystyyn nosteta samanlaisia raivareita ja kiukutteluja kuin omille vanhemmille uskalletaan. Ja se taas säästää kaikkien hermoja, varsinkin ruokaillessa ja nukkumaanmennessä.
Chrisu ei vieläkään oikein usko, että Elias osaisi syödä ruokansa loppuun, ja yleensä sitten antaa periksi kun monsieur E vähääkään kiukuttelee. Mutta kyllä poika syö, kun sen annetaan rauhassa syödä! Tänäänkin Vini tuli juuri kun aloin keittämään makaroonia, ja kaivoi 4 valtavaa XXL-tikkaria laukustaan. Huuto alkoi tietysti kun sanoin, että vasta ruoan jälkeen, mutta noinpa vain söi Eliaskin lautasensa lopulta tyhjäksi. Silloin tuntuu olo aina voittajalta. :) Oikeastaan olen huomannut, että ei nuo lapset täällä se vaikein asia ole, vaan vanhemmat. Jos päivisin mennään minun säännöilläni, niin on vaikea unohtaa illallisella se käskeminen ja kieltäminen, ja sitten katson miten vanhemmat eivät saa lapsiaan syömään. Mutta noh, minähän olen vain töissä täällä, ja tiedän että Milka haluaa kasvattaa lapset omalla tavallaan, eikä pidä siitä jos joku neuvoo tai kertoo oman mielipiteensä asioista. Tai sama se pitääkö vai ei, mutta ei sillä ole mitään vaikutusta mihinkään, Milka jatkaa omalla parhaaksi näkemällään tavalla. Mutta tällä viikolla vietetäänkin VVV:tä (Bertin päiväkirjoista lukijoille tuttu käsite) eli Vanhemmista Vapaata Viikkoa. Ja sekin on jo voiton puolella, huomenna on jo torstai!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti