En ole ollut yksin, siis ihan yksin heinäkuun jälkeen. (Jos ei lasketa niitä iltapäiviä jolloin molemmat lapset ovat koulussa ja kerhossa.) Aina täällä on joku, ja hyvin usein niitä erilaisia vieraitakin, enkä voi kuunnella musiikkia normaalilla äänenvoimakkuudella kello yhdeksän jälkeen, koska en tiedä miten hyvin se kuuluu yläkertaan. Oli kiva viettää päivä yksinään, sain vihdoinkin tehdä ihan itse ruokaa, ja se oli hyvää. Riisiä oli valmiina jääkaapissa, ja tein sille tomaattisen juustokermakastikkeen tai kermaisen tomaattijuustokastikkeen, miten vaan. Illemmalla rupesi kumminkin vähän olo taas yksinäistymään, koska perjantai- ja lauantai-illat ovat usein hyvin hiljaisia netin viestimissä. Eihän kukaan ole kotona silloin, kaikki ovat kavereineen roikkumassa jossain, eikä kukaan halua silloin koneella olla. Löysin eilisen viinipullon jämät keittiön pöydältä ja join ne pois pilaantumasta. Joten nyt vain sitten olen yksin ja murhistelen.
Mutta viikon päästä.. Viikon päästä tulee muuten puoli vuotta täällä täyteen, ohhoh! Silloin olenkin Pariisissa ja näen vihdoin jonkun tutun ihmisen, jolle mun ei tarvitse selittää kuka olen ja mistä tulen ja kuinka vanha olen, ja mistäs tuo hauska murteeni on, ja vastata semmoiseen vaikeaan kysymykseen kuin "mistä olet kotoisin?" Enhän minä tiedä. On rasittavaa koko ajan joutua varomaan sanomisiaan ja itseään, semmoistahan se aina vähän on uusien ihmisten kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti