Montaubanin asemalla, aamutorilta ostetussa mekossa. Dix euros, pas mal!!
Päästiin kuitenkin Tuluusiin silloin torstaina, kaikken lippusotkujen ja muiden jälkeen. Ranskassa on näköjään älyttömän helppoa kulkea pummilla junassa, meiltä ei ole vielä kukaan tarkastanut lippuja, vaikka olemme kulkeneet jo 3 kertaa junalla täällä. Aion siis pummia jatkossakin mahdollisimman usein, ihan vain periaatteesta niin typerän systeemin takia. Lippuja saa siis ostettua netistä tai asemalta. Jos ne ostaa netistä, täytyy ensin rekisteröityä, ja omistaa oikeanlainen luottokortti, tavallinen Visa Electron ei esimerkiksi kelpaa. Sitten kun liput on saatu elektronisesti maksettua, ne pitäisi kai vielä saada tulostettua koneelta, tai ehkä tiedot voi kirjoittaa paperille ylös, ja liput saisi noudettua aseman lipunmyynnistä tai asemalla olevasta automaatista. Castellin asemalla ei vain ole tällaista "junamaattia." Toulousessa yritimme saada sellaista toimimaan, mutta vaikka yritimme englanniksi ostaa lippuja, ei se onnistunut, ja menimme kärttyisinä jonottamaan tiskille.
Antikvariaatti, jossa ei olisi saanutkaan ottaa kuvia.
Samanlaisia ongelmia oli myös bussiasemalla, kun yritimme lähettää serkkuni seuralaisineen matkaan kohti Barcelonaa. Virkailija tiskin takana halusi välttämättä liput tulostettuna paperille, ja vaikka näimme siellä infotiskin takana monta tulostinta, kukaan ei halunnut auttaa meitä. Niinpä piti äkkiä juosta lähimpään hotelliin etsimään ystävällisempää henkilökuntaa, ja sieltä apu onneksi löytyi ja porukka pääsi jatkamaan matkaa. Barcelonassakin on kuulemma kuuma.
Minä ja äiti kiertelimme torstaipäivän siis Toulousessa, kun saatoimme ensin Barcelonanbussin matkaan. Kävimme parissa näyttelyssä, joista Centre de l'Affichen vanhojen mainosjulisteiden näyttely oli oikein mukava ja vaivaton. Sinne oli ilmainen sisäänpääsy, mutta muistoksi kaikki saivat pääsylipun, jossa oli joku vanhoista mainoksista. Yhden huoneen seinillä oli isoja ja pienempiäkin julisteita, ja huoneen perällä pyöri 35 minuutin esitys, josta kaikki näkyivät selkeästi ja aikakausittain järjestyksessä. Siellä oli myynnissä myös monenhintaista ja -kokoista lipuskaa ja läpyskää, mutta tällä kertaa en sitten ostanutkaan mitään. Yhden Toulouse-Lautrecin ilmaiskortit kyllä nappasin mukaani!
Metrolla pääsi helposti kaupungin laidasta laitaan, ja niinpä päätimme vielä lähteä Châteu d'Eaun, eli vanhan vesitornin valokuvamuseoon. Näimme jossain mainoksen, joka minua kiinnosti, ja niinpä ihmettelimme hieman, kun pyöreän rakennuksen seinät olivat täynnä tissejä, pyllyjä ja vähän muutakin. Eivätkä ne edes olleet mitenkään hienoja kuvia, aivan kuin jonkun "hauskat intiimit" lomakuvat olisi laitettu kehyksiin ja seinälle. Kysyimme lipunmyyjältä että tässäkö nämä kaikki nyt sitten olivat, ja hän sanoi juu. (Tai oui.) Niinpä häivyimme, mutta näimme taas sen saman mainosjulisteen jossain kadunvarrella, ja päätimme lähteä takaisin etsimään sitä toista näyttelyä vielä puutarhasta, ja sieltä pihan perältä piilostahan se löytyi, toinen galleria. Ei sekään loppujen lopuksi kovin mahtava ollut, vain se mainokseen valittu kuva miellytti silmääni jonkun verran.
Le chat de Châteu d'Eau, vesitornin kissa. (Se oli ihan kesy ja rupesi ystäväkseni.)
Kävimme päivän aikana myös syömässä. Äidin pihvi oli kylmä ja minun karitsani muistutti kyllä aika paljon tavallista makkaraa, mutta oli niin nälkä, ettemme viitsineet valittaa. Paikka oli kivan näköinen kuitenkin! Kiertelimme putiikkeja ja vanhoja kirkkoja, mitä aina eteen sattuikin. Löysimme myös sen riippumaton! Emme juuri sitä liikettä, jota aiemmin netistä katselin, mutta toisen ja halvemman etnoputiikiin.
Päivä ei ollut onneksi ihan niin kuuma, muuten olisin väsynyt varmasti paljon aikaisemmin. Juna-asemalle päästyämme olin jo nimittäin melko kiukkuinen ja hyvin väsynyt. Yritin kirjoittaa postikortteja, mutta se oli kovin vaikeaa tyhjillä aivoilla. Juna kohti Bordeauxia ("pordoota") lähti kai 10-20 minuuttia myöhässä, mutta minä nukuin jo siinä vaiheessa. Olin nukkunut edellisenä yönä vain 3 tuntia, koska lähdimme Castellista jo seitsemän junalla aamulla.
Kuva ruokapaikastamme, kun odottelimme vielä ruokaa.
Eilen sitten lähdimme ex tempore retkelle Montaubaniin. Eeva ja Fred naapurista tulivat hakemaan polkupyöriään ja kypsiä vihanneksia. He olivat lähdössä Montaubaniin anoppilaan, ja Eeva ehdotti, että pääsemme kyydissä sinne jos haluamme. Ja kyllä aina päivä kaupungissa voittaa kotona köllimisen! (Sain myös siirrettyä huoneeni siivoamista taas yhdellä päivällä eteenpäin.) Montaubanissahan olimme käyneet jo aiemmin Milkan ja lasten kanssa, mutta silloin kiersimme käytännössä vain kaupungin keskimmäisen aukion ja vähän sen ympäristöä, sen mitä reilussa tunnissa ehdimme. Joten nyt kahdestaan meillä oli enemmän aikaa kierrellä ristiin rastiin. Osuimme Ingresin museolle, jota Eevakin oli suositellut, ja menimme tietysti sisään. Iloinen yllätys oli se, että pääsin opiskelijana ilmaiseksi, ja äiti puoleen hintaan (3,5 e) vilauttamalla opettaja-korttiaan. Ja mitä kaikkea me sillä hinnalla saimmekaan nähdä!! Ingresin museo on ensinnäkin vanha linna, siellä on 5 kerrosta. Katutasossa oli veistoksia, mm. yksi Auguste Rodinin muovaama pää, ja pimeässä takahuoneessa kaksi installaatiota, joista toisessa oli videopätkiä ihmisistä makaamassa alasti sängyillään selkä kameraan päin, kaikki samassa asennossa. Heitä kuvattiin muutaman minuutin ajan, ja jokainen käänsi hitaasti päänsä kohti kameraa, ja sitten takaisin. Jollain oli koira sängyllään, toisella hyppäsi kissa seuraksi.
Luulimme ensin, että näyttely loppui siihen, mutta päätimme kavuta portaita alas. Ihan alhaalta, -2-tasolta, löysimme gallialaisia esineitä, kidutuspenkin, ("banc de question") tykkejä, kivisiä pylväänpäitä ja paljon kaikenlaista vanhaa. Myös ympäristö oli hieno! Vanhat tulisijat ja suurensuuri halli olivat luontainen ympäristö Asterixin aikaisille esineille. Kerrosta ylempänä oli maalauksia ja piirroksia, varmaankin kiinalaisia posliiniastioita kaksi huoneellista, sekä perällä vielä mm. Delftin kaakelien kopioita. Seuraavaksi päätimme kiivetä ihan ylös, ja siellä meitä odotti Ingres et les modernes-näyttely!! Montaubanissa 1780 syntyny kuvataiteilija Jean-Auguste-Dominique Ingres on vaikuttanut moniin myöhempiin taiteilijoihin, ja hänen teoksiaan oli versioitu koko yläkerta täyteen. Oli teema ja sen variaatiot; maalauksia, valokuvia, Picassoa, rubikinkuutiota, palapelejä, videoita, veistoksia ja jonkinlainen kokoelma muovisia pikkulelujakin, ja ne kaikki esittivät jotain Ingresin teosta! Ne alakerran nakuvideot liittyivät kaikki tauluun Suuri Odaliski. Näyttely oli oikeasti hauska, naurahtelin ääneen useamman taideteoksen edessä! Muistoksi ostin Kylpijä-magneetin jääkaapin oveen. Minulla on jo kolmesta museosta taidemagneetteja!
Kylpijä, Ingres
Kylpijä, Stephane Lallemand
Monsieur Bertin, Ingres, 1832
Monsieur Bertin, Gaël Davrinche, 2005
Näyttelystä saimme paljon energiaa, ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa keskustasta. Melkoisen kävelymatkan jälkeen osuimme paikkaan, josta sai kalaa, ja söimme siinä. Ruoka oli kuumaa, mutta melko hyvää. Ainakin se maistui paremmalta kuin miltä näytti. Vatsat kylläisinä haimme vielä kartat viereisestä office de tourismesta ja sen avulla löysimme tiemme juna-asemalle. Saimme odotella asemalla melkein tunnin ennen junan lähtöä, mutta minä ainakin olin taas ihan läkähtynyt. Eeva sanoi aamulla, että päivälle oli luvattu huonoa säätä, mutta minä käytin sateenvarjoa vain auringonpaahteen lieventämiseen. Junailimme ilman lippua 12 minuutin matkan kotiin, eikä kukaan tälläkään kertaa kysynyt mitään. Montaubanissa on asukkaita n. 53 000, ja sen juna-asemakin on aika iso, joten sieltä pääsisi vaikka Pariisiin! Saatan sittenkin junailla itseni sinne syyskuussa. Jos hyvin valitsee lippunsa, saattaa juna olla jopa halvempi. Ainakin se on ympäristöystävällisempi ja onhan junassa aina enemmän tunnelmaa kuin lentokenttien ruuhkissa ja turvatarkastuksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti