Perjantai tuntuu nyt vielä tavallistakin pidemmältä, koska työviikkoni ei pääty siihen. Lauantai ja sunnuntai vielä, ja sitten kolme kokonaista päivää ansaittua vapaata! Huh! Sitten ollaankin jo voiton puolella, sillä Milka tulee ensi viikon sunnuntaina takaisin kotiin.
Eilen ja toissapäivänä ollaan pärjätty ihan hyvin lasten kanssa. Eilen helle uuvutti molemmat pitkille päiväunille, ja ruokakin maistui päivällä. Kun Chrisu tuli kotiin puoli kahdeksan aikoihin, Ainolle iski joku eroahdistus, hän vain roikkui minussa eikä meinannut ollenkaan jäädä isänsä kanssa keittiöön. Sitten oli vain sanottava tiukasti, että sori vaan, mutta nyt tartten vähän rauhaa pitkän pitkän työpäivän jälkeen. Lasten on varmaan vähän vaikeaa tajuta, että minä olen täällä töissä. Tai eihän ne varmasti sitä edes tiedä... Että kun äiti ja iskä käy töissä, niin minä teen sitä työkseni mitä vanhemmat tekevät töiden jälkeen. Vähän absurdiahan se on.
Vaikka välillä (esimerkiksi juuri tänään) vähän uuvuttaakin tämä homma, niin on kiva kuitenkin huomata, että saan pidettyä nuo lapset aisoissa, aika helpostikin. Ne alkuaikojen mielettömät raivarit on Eliaksen puolelta kulutettu jo loppuun, Aino kiukuttelee joskus väsyneenä, ja molemmat kun kiellän jotain kivaa (kuten tulitikkuleikit) tai komennan, mutta olen mielestäni aika hyvä "huijaamaan" lapsia. Siis vaikka nukkumaanmennessä tai syödessä saan heidät unohtamaan sen vänkäämisen ja huomaamattaan he sitten syövätkin tai jäävät tyytyväisinä nukkumaan. Ainon kanssa se on vielä helpompaa, koska hän on jo vähän isompi ja ymmärtää paremmin mitä sanon.
Suomi-loman jälkeen A ja E ovat muutenkin vähän kasvaneet. He leikkivät nyt selvästi yhdessä enemmän, eikä niin että on samat lelut mutta molemmilla oma leikki meneillään. Tällä hetkellä suosikkileikit ovat "iskä ja äiskä", jonkinlainen ravintola/ruokaleikki johon kuuluu paljon posliiniastioita ja leikkikahvia, sekä Brion puujuna. Milka halusi aikoinaan lapsilleen laadukkaita puuleluja, eikä mitään elektronisia härveleitä, mutta kappas! Puulelujenkin joukosta oli pakko löytyä yksi hirveää rätinää pitävä pattereilla kulkeva veturi. Ja se mennä puksuttaa pitkin pihamaata ja vetää perässään magneettivaunuja, lapset kiljuu ja siirtää tunnelia aina sopivasti sen eteen. Välillä tietysti syntyy riitatilanteita, mutta supernanny Maija Poppanen on tilanteen tasalla ja laittaa lapset sopuun, kuriin ja järjestykseen. Aakkos-, pituus- ja kronologiseen järjestykseen.
Hohhoi, Elias kilkattaa sänkynsä kaltereita niin että taidan hakea sen sieltä pois. Nukkuihan se jo 2,5 tuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti