Toulouse encore

Mietin tänä aamuna, että onkohan Toulousen kaupungilla suomennettu nimi. Niinkuin on Paris muotoutunut Pariisiksi, Berlin Berliiniksi, miksei Toulouse voi olla Tuluusi. On vaikea tietää miten nimiä pitäisi taivuttaa, onko "Toulousessa" oikea muoto? No, kuitenkin. Minulla oli siellä eilen hauska päivä, tosin pitkä ja uuvuttava. Lähdin aamulla klo 9.22 junalla, hipsin kotoa ennen kuin muut olivat hereillä, mukanani kamera, rahaa, aurinkolasit, vesipullo ja muita ostosretkellä tarvittavia asioita. Murphyn lain mukaan silloin kun ei ole junalippua, sitä kysytään, ja niinpä jouduin maksamaan 12.70 euroa, kun internationaali opiskelijakorttini ei kelvannut ja unohdin että pitikin kysyä sitä nuorisolippua, mutta eipä se ollut kuin 2 euroa kalliimpi. Sen huomasin kotimatkalla, kun taas jouduin maksunaiseksi, mutta oli nuori ja komea konnari, niin etten viitsinyt edes lähteä junan vessaan piiloon tai jotain muuta. Ostin kyllä lipun vain Montaubaniin asti, joka on iso asema ennen Castellia, ja säästiin ehkä... euron? Kiusa se on pienikin kiusa.

Tuluusissa tuuli aamulla aika kovaa, joten kipitin pikavauhtia varjoisia katuja pitkin seuraten Centre Ville-kylttejä, kun en halunnut ottaa metroa. Pian huomasin kuitenkin olevani Wilsonin aukiolla, ja sieltä löysin itseni keskusaukio Capitolille. Äidin kanssa kävimme siellä silloin aiemmin, ja tänään lähdin päinvastaiseen suuntaan kuin viimeksi. Pyörin kirja-paperitarvike-levy-dvd-oheistavarakaupassa ainakin tunnin, ja löysin mahtavan uuden päiväkirjan itselleni! Ostan uuden aina vaikka edellinen on vielä kesken, koska silloin jaksan kirjoitella ahkerammin, kun haluan päästä jo uuden tyhjän kirjan sivuille.

It was wrong to be bad, but she couldn't be good!

A brand new journal! Never before published!

Levykaupan jälkeen piipahdin sisään kivalta  näyttävään isoon vaatekauppaan ja siellä teinkin suurimman osan löydöistäni: musta minihame, jollaista olen jo vähän aikaa kaivannut vaatekaappiini, vihreä villatakki, leggingsit ja sukkahousut talvea varten (joka joskus ehkä tulee tännekin?), sekä uudet "tissihenkarit", niin kuin eräs kaveri joskus kutsui rintaliivejä. Piipahdin kaikenlaisissa liikkeissä ja putiikeissa, ja yksi oli todellinen helmi kaikkien krääsäkauppojen virrassa. En oikein tiedä miksi kutsuisin sitä.. paperitarvikeliike? Siellä oli erilaisia muistikirjoja kaikkiin mahdollisiin tarkoituksiin; oli kalentereita, viikkosuunnitelmia, muistioita luetuille kirjoille ja omille resepteille, sekä nuottiviivastollisia pikkukirjoja Nuuskamuikkusen sukulaissieluille, joille pienet sävelmät tulevat mieleen kulkiessa siellä ja täällä. Oli viivoitettuja, ruudullisia ja tyhjiä sivuja, kansia kaikkeen makuun mustista riemunkirjaviin, söpöihin kuvitettuihin. Sieltä sai kaikenvärisiä kirjekuoria ja ihania papereita erikoistarkoituksiin. Liikkeen perällä oli vielä jotain, joka lopulta lumosi minut. Sieltä sai jonkinlaista johtoa, jossa oli pikkuisia lamppuja, ja niihin sai kiinnitettyä onttoja palloja, jotka oli pyöritelty jostain paperinarun ja liiman näköisestä jutusta. Palloja oli kaikenvärisiä!

Hiirimattokin voi olla tyylikäs! Nuo itämaiseen tyyliin sopivat matot maksoivat muistaakseni 22 euroa, joten jätin sinne kauppaan, koska minulla ei ole edes hiirtä. Olen ymmärtänyt että ihan kaikkea ei tarvitse omistaa, mutta tuoltakin kaupasta olisin halunnut vaikka mitä! Tyydyin kuitenkin vain kirjekuoriin, sillä uusi päiväkirjahan minulla jo oli. Olisin voinut vietää aikaa vaikka tuntikausia tässä kauniiden asioiden kaupassa, mutta siesta sotki suunnitelmani, ja kellon tullessa 13 minun oli lähdettävä pois.

Sen jälkeen olinkin jo aika väsynyt ja kiertelin vain vähän siellä ja täällä. Kävin katsomassa olisivatko viime kerralla näkemäni vintage-kauppa ja se sirkustavaroiden puoti auki, mutta ei, siestalla kaikki! Se on ihan typerä systeemi, parhaaseen aikaan suurin osa liikkeistä sulkee ovensa, ja mitä silloin voi tehdä? Kaikki ranskalaiset syövät kahdeltatoista ja silloin ruokapaikat täyttyvät, mutta olin syönyt kanapaniinin (makuna poulet roustique) jo aikaisemmin. Niinpä tyydyin kiertelemään ja kaartelemaan, etsin metroa ja olin taas Capitolilla. Lopulta luovutin ja metroilin takaisin Marengolle, juna-asemalle. Jouduin odottamaan siellä yli kaksi tuntia, mutta en jaksanut enää lähteä mihinkään, nukuinkin vähän hyvin epämukavassa asennossa. Olin kotona vasta kuudelta illalla, joten päivä oli tosiaankin pitkä! Mutta minulla oli kivaa, sain vähän yksin tuuletella päätäni ja keikistellä sovituskopeissa, ja nyt istun kirjoittamassa tätä uusissa vaatteissani, hihii! :) Enkä ostanut edes mitään turhaa! Yleensä minulle käy niin, että ostan muistoksi jotain, mitä en välttämättä tarvitsisi ollenkaan. 

Kaverini on päässyt perille Pariisiin ja kohta voinkin ruveta jo suunnittelemaan junailua sinne! Kuusi tuntia junassa tuntuu nyt aika hyvältä ajatukselta, sillä junan penkit on tehty istumista varten, ja minun tietokonetuoliani ei. Peppuni on kipeä ja jumissa, jouset painaa ikävästi eikä tyynytkään auta! Valivalivali. Lopuksi vielä kuva sen sirkuspellen kengistä, ne oli näyteikkunassa!