Olen lomani kunniaksi kannattanut suomalaista ja vähän ruotsalaistakin musiikkikulttuuria. Riihimäen Prisma jakoi Iiro Rantala New Trioa lähes ilmaiseksi (eurolla!!) ja pakollisten suomalaisten lempiyhtyeiden (Scandinavian Music Group ja PMMP) uuden tuotannon lisäksi mukaan tarttui myös Bo Kasperin orkesteria halvalla. Eilen illalla testasin levyjä kaverin luona Lahdessa, ja ne ovat juuri sopivaa myöhäisen illan musiikkia rauhalliseen jutusteluun. Sen enempää en ole vielä ehtinyt niihin perehtyä, koska olen reissannut taas yhtäälle ja toisaalle.
Eilen lähdin siis iltapäivällä Lahteen, (junamatkalla kuuntelin Värttinää ja katselin maalaismaisemaa mökkeineen ja peltoineen ja viihdyin hyvin) siellä tapasin ensin yövyttäjäni ja vanhan naapurini vuosikymmenen takaa (kuulostanpa ikälopulta!), hän on myös pikku-pikku-pikku-pikkuserkkuni. Sen jälkeen treffasin vanhaa luokkakaveria myöskin vuosien takaa, olimme eka- ja tokaluokalla samaan aikaan, mutta sen jälkeen muutin muualle, emmekä ole nähneet sen jälkeen toisiamme! Mutta onneksi on netti ja sen moninaiset yhteisöt, ja löysimme toisemme uudelleen ja päätimme tavata kun kerta pyörimme samalla suunnalla. Kahden hengen luokkakokous päättyi hyvästeihin juna-asemalla (kuinka romantillista! Juna on aina juna, niin kuin eräs humalainen kanssamatkustaja tänään totesi noin kuudesti) ja seuraavaksi tapasin Savonlinnan-kämppikseni teekupin ja light-limpparin äärellä. Huh huh. Eikä tässä vielä kaikki! Sen jälkeen kipitimme vielä kauppaan ja (keräsin matkan varrelta yhden tölkin, koska en raaski jättää rahaa kadulle) videovuokraamoon ja takaisin Nean luo eli sinne pikkupikkujnejne-henkilön luo, läskeilimme pitsan, cashew-pähkinöiden ja muiden herkkujen kanssa ja katsoimme kehutun Once-leffan. Se olikin aika jännä, erilainen kuin mitä odotin, mutta silti ihan hyvä elokuva. Olisin odottanut jotain vielä enemmän sydäntäraastavan kohtalokasta rakkaustarinaa ja ehkä parempaa musiikkiakin, vaikka Oscar-patsas parhaasta biisistä myönnettiin juuri tälle leffalle.
Aamulla heräiltiin rauhassa ja vein vihdoin rahani pankkiin talteen. Käytiin kirpparilla, jossa kauhistelin korkeita hintoja Ranskan Emmaukseen verrattuna, mutta ostin kuitenkin muutaman kivan jutun. Sitten olikin kello jo niin paljon, että päätin kavuta rinkkani kanssa (miksi tarvitsen yhden yön kyläilyreissulle NIIN paljon tavaraa????) suuren mäen taakse juna-asemalle.
Seuraavana Riihimäki. Nästa Riihimäki. Next Riihimäki.
Matka oli varsin rattoisa erään tyypin ansiosta. Hän oli matkalla Tampereelle kattomaan "Brusee", oli aika humalassa ja aika univelkainen. Muistuttelin häntä jatkuvasti että raide neljä on sitten se, jolta Tampereen juna lähtee, mutta kun pääsimme Riksussa asemalaiturille niin hän hävisikin ihan eri suuntaan, joten epäilen vahvasti ettei hän ehtinyt jatkoyhteyteen. Mutta mikäs sen mukavampaa kuin huvittaa itseään juttelemalla jonkun tuntemattoman kanssa junassa. Asemalla minua odotti Riihimäen Nuorisoteatterin kantava voima (näin uskon) ja sain turistikierroksen Suomen vanhimmassa yhä toiminnassa olevassa elokuvateatterissa! James Bond ja neliapilat vaihtoivat omistajaa ja minä sain mahani täyteen herkkusalaattia paikallisessa kahvilassa. Sitten olikin taas aika loikata paikallisjunaan. Minua kiehtoi vähän säästää rahaa (2,30 onkin iso raha budjetissani), joten ajattelin esittää ulkomaalaista jos joku kysyisi lippua, ja sitten selittäisin with bad english että voin jäädä seuraavalla asemalla pois ja ostaa lipun sieltä kun en tunne Suomen junasysteemejä, ja koska seuraava asema olisi ollut Hyvinkää, olisin kieroillut itseni ilmaiseksi kotiin. Mutta, koska olen perusluonteeltani rehellinen ihminen, aloin katua (ja pelätä 80 euron tarkastusmaksua) ja menin kuitenkin lipunostovaunuun istumaan. Vaan konduktööri tulikin ja meni niin kiireesti ohi etten ehtinyt vilauttaa lompakkoani lehden alta, joten istuin pitkät 9 minuuttia ihan hiljaa paikoillani ja pummin perille!!
Huomenna ohjelmassa on vielä vähän kummipojan leikittämistä ja vielä pitäisi saada kaksikielisyyden perusperiaatteet selviksi, klara på svenska, torstaista pääsykoetta varten. Huuh ja plääh. Perjantai-aamuna joka tapauksessa pääsen vihdoin omaan kotiin!!! Saan hengähtää ehkä ihan pienen hetken ja pestä pyykkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti