En keksinyt mitään sujuvaa aloitusta, nääs. Tänään me käytiin mummin ja ukin kanssa Montaubanissa. Moissac on otsikossa sen takia, koska me ajettiin sen läpi. Sinne on tästä ehkä 10-15 km, näytti ihan kivalta paikalta! Siellä on jo vähän vanhempaa arkkitehtuuria kuin täällä Castellissa, vaikka onhan täälläkin toisinaan ihan sievää. Moissacin läpi ja ohi jatkoimme Montaubaniin, jonne oli Moissacista vielä 30km. Se onkin jo vähän isompi kaupunki, reilut 50 000 asukasta. (Moissacissa on 12 000 ja täällä 11 000.) Ensin käytiin tsekkaamassa paikka jossa Chrisu ja Milka asuivat ennen lapsia ja tätä taloa, sitten kuljimme ison ja ihanan vihreän puiston läpi kaupunkiin.
Ensimmäisenä etsimme ruokapaikkaa, ja päädyimme ihan kaupungin keskusaukiolla olevaan ravintolaan. Söin pitsan (en simpukoita), ja jälkiruoaksi ihanan suklaakakkupalasen, vaniljakastikkeella ja kermavaahdolla. Ai nam.
Ruoan jälkeen tallustelimme rauhallisesti pitkin poikin katuja, mutta kello oli juuri sen verran että lähes kaikki kaupat olivat vielä kiinni. Täällä kun melkein kaikki liikkeet, ehkä suurempia supermarketteja lukuunottamatta, sulkevat ovensa iltapäiväsiestan ajaksi. Mutta siinä kävellessämme takaisin kohti autoa jotkin ovet jo avautuivat ja pääsin kurkistelemaan pikku putiikkeihin. En ostanut kuin pari postikorttia, mutta tiedänpähän ainakin minne kantsii lähteä jos tulee ostamisen hinku, niinkuin eilen vähän oli päällä... Halusin kovasti saada jotain, mutta en keksinyt muuta kuin mennä Ikean nettisivuille. Se riitti sillä kertaa.
Ei me kauaa jaksettu siellä kaupungilla olla, lapsia alko jo väsyttää ja kipitettiin saman puiston läpi auton luo takaisin. Siellä puistossa oli juuri alkamassa joku lasten pääsiäisjuttu, päätelleen siitä että Pääsiäispupun työntekijät piilottivat satamäärin suklaamunia pensaisiin ja kukkapenkkeihin. Oikeasti, niitä oli jokapuolella. Ja sitten siellä oli se epäilyttävä Tipu Tilava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti