Tänään oli mun vapaapäivä, ja huomenna palataan takaisin normaaliin päivärytmiin. Yleensähän mulla on siis maanantaista perjantaihin töitä ja viikonloput vapaita, mutta tehtiin nyt tällainen poikkeusjärjestelmä tälle viikolle ja olin siis lauantainkin töissä, mutta viime maanantain sain vielä olla vapaalla. (Ja olihan sitten se tiistai sairaspäivänä.)
Lapsilla oli tänään oikea Känkkäränkkä-päivä, joten olin aika iloinen, että joku muu katsoi lasten perään! Se oli jotain tavallista pahempaa tänään, kätinää ja kitinää ja tappelua ja Aino oli kai keppostellut tyhmyyksissään aina jotain kun silmä vältti. Eltsu nukkui sikapitkät päiväunet, muttei ollut yhtään paremmalla tuulella herättyään, sekin raukka on varmaan tulossa kipeäksi. Tällä hetkellä melkein koko talo yskii ja rykii ja syö kuumelääkkeitä, Milka taitaa olla ainoa, jota tämä nuhakuume ei vielä enemmin vaivaa.
Sain tänään kuitenkin luettua taas pääsykoekirjaani, Alussa oli Käännöstä. Olen jo puolessä välissä, jee jee. Ja vieläkin se tuntuu kiinnostavalta. No okei, ne muutamat sivut EU-tekstien kääntämisestä ja tarkoista säännöistä eivät olleen niin intoa nostattavia, koska muutenkaan en ole kiinnostunut semmoisista virallisista ja poliittisista asioista. Mutta sitten taas kun päästiin kaunokirjallisten tekstien kääntämistä pohtiviin artikkeleihin niin opin taas paljon uutta. Ja se on hyvä piirre, en ole vielä edes koulussa sisällä ja opin jo valtavasti!! Tai ainakin jotain. Mamkin kanssa tilanne oli aika päinvastainen, nyt yritän päästä koulusta vain eroon, enkä oikein vieläkään tiedä olenko oppinut juuri mitään. Huh hei. Koulumme mainoslause on "Sinne on päästävä!" ja keväällä kun koulun suuria mainoksia alkoi ilmestyä katukuvaan, mieleni teki käydä muuttamassa joku niistä muotoon "Sieltä on päästävä!" Tavoitteeni on tällä hetkellä melkein suoritettu, enää 2 tehtävää (joista molemmat olen jo puoliksi tehnyt) ja kesällä sitten se tentti. Ja sitten, sitten ehkä olen vihdoin irti.
Kaikkien kouluun jääneiden puolesta harmittaa myös, sillä hehän joutuvat yhä jatkamaan sitä samaa monimutkaista, hankalaa ja epäselvää (toisinaan epäpätevääkin?) koulutusta. Ja heille se on ehkä ainoa vaihtoehto, koska en tiedä voiko sitä teatteripuvustusta opiskella Suomessa missään muualla. Minulla ei koskaan ollut sellaista suurta hurmaa ja intohimoa sitä asiaa kohtaan, vaikka käsityöt minua kiinnostavatkin, ja teatterikin hieman, mutta uskon silti että leipäni on muualla. Mutta ei tuo vuoden puolikas Savonlinnassa hukkaan mennyt, sainpahan yhden hienon hameen tehtyä ja paljon uusia hyviä kavereita!! Mutta jos nyt kuitenkin pääsisin seuraavaksi johonkin muualle opiskelemaan jotain muuta, jotain sellaista joka kiinnostaisi vaikka ihan valmistumiseen asti. Ja tuo kääntäminen vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta ja paljon hyödyllisemmältä kuin vaatteiden suunnittelu nyt.
Huh, joopa joo. Lähdenpä tästä kokeilemaan onko nenähuuhteluveteni tarpeeksi viilentynyt. Se auttoi kyllä hetkeksi mutta nähtävästi yksi kerta ei vie tautia ja tulehdusta kerralla pois.
2 kommenttia:
Meidän puvustaja Ritu on käynyt ton saman koulun ja sen mielestä se oli kai ihan hyvä, mut niin, Ritu tykkääkin puvustuksesta ja on tehny sitä nyt jo pitkään elääkseen. Se oli kai ollu Italiassa jossain vaihdossakin..?
Mikkelin AMK-mainostaa ihan hulluna, kaikissa lehdissä, tv:ssä, radiossa ja katumainoksissa. Oon miettiny et siinä koulussa täytyy olla rahaa, tollanen kampanja ei tuu ilmasin
Joo niil on kans semmoset erityiset nettisivut missä kaikki tuutorit on esitelty yms. Mutta musta on vähän harmi että ainakaa meijän linjalla oikeen mikään ei taho toimia, oisko se sit henkilökunnan keskinen kemia vai mikä, mut en viihtyny.
Lähetä kommentti