Matkakuume!

Nyt se sitten alkoi! Olo on vähän samanlainen kuin oisin juonut kupin tai kaksi kahvia. En pysty oikein keskittämään ajatuksiani yhteen asiaan (esimerkiksi pakkaamiseen... laukku on kuitenkin jo puolillaan!) ja koko ajan tekisi mieli juosta tai tanssia tai pitää kovaa ääntä. 

Tähän asti on tuntunut siltä, että muut kyllä ovat ymmärtäneet että olen lähdössä jonnekin, enkä ole enää maisemissa joka päivä, mutta itse en ole osannut ajatella minkään muuttuvan. Tänään se kuitenkin konkretisoitui kun kävin kahvilla  "viimeistä kertaa pitkään aikaan." (Join kyllä kaakaon.) Olen pakannut suuret määrät kirjepapereita laukkuun ja toivon että saan niitä lähettää myös! Ja että saisin tietysti paljon vastauksia. En kyllä vieläkään osaa ajatella kuin parin kuukauden päähän, jolloin tulen käymään pääsykokeissa Suomessa. Joten tällä hetkellä ei tunnu siltä että olen "koko vuoden poissa." Ajattelen vain etten näe kaikkia ohjelmia joita TV:ssä mainostetaan, viikon päästä tulisi Amazing Racen Suomi-jaksokin. Swamp this, joopa joo.

Päiväni ennen lentoonlähtöä kuluvat seuraavasti: Tänään pakkaan ja odottelen pyykkien kuivumista. Huomenna pakkaan ja hermoilen ja voisin tietysti yrittää lukea taidehissan tenttiinkin. Illalla rakennan eväsleipiä. Tiistaina hyppään junaan seitsemältä, ja pysähdyn Savonlinnassa tentissä ja muissa satunnaisissa koulujuttujen viimeistelyssä, ehkä istun Häppärissä kahvilla niin kauan kuin voin, ja 15.28 hyppään taas junaan. Puksutan Hyvinkäälle veljeni luo tervehtimään pikkukakkosia ja olen siellä keskiviikkoon asti, kun isommat lapset, mukaanlukien 3-vuotias kummipoikani tulevat. Illemmalla joskus toinen veljeni noutaa minut sitten Helsinkiin, ja herää aamuyöllä hirveään aikaan vain heittääkseen minut ja Mustan Aukon Helsinki-Vantaalle. Ja torstaiaamuna klo 6.45 istunkin jo penkissä ja huomaan että kone nousee. Oho.