Huh huh! Aamulla heräsin Helsingistä klo 03.33 ja silmät ristissä istutin itseni taksiin. Helsinki-Vantaa velotti jokaisesta liikakilosta (jotka olivat onneksi matkalaukussa, eivätkä minussa!) 10 euroa ja vielä yhden kympin lisää palvelumaksuiksi. Lento Müncheniin lähti nätisti ajallaan klo 6.45. Nukuin melkein koko matkan, heräsin vain kun kone lähti liikkeelle, sitten ilmassa kerran jossain pilvimeren kohdalla ja toisen kerran ruoka-aikaan. Seuraavaksi minut herättikin sitten "kiinnittäkää turvavyönne laskeudumme kohta" -kuulutus.
Nukuin myös Münchenin lentokentällä. Portilla G33 olin hyvissä ajoin, noin 4 tuntia ennen lastausta. Luin välillä pääsykoekirjaa ja nukahdin taas. Kyllä matkustaminen on sitten mukavaa.
Nukuin vielä lisää Toulousen koneessa. Heräsin maagisesti sämpyläkärryn ollessa melkein kohdallani. Siinä vaiheessa kun taas höpötettiin turvavöistä, alkoi mahassa jo kipristellä, mutta luulen että sekin oli nälkää eikä jännitystä. En ole oikein ehtinyt jännittää taikka tajuta koko juttua, mutta täällä totuus kyllä nasahti päälle äkkiä. Aloitan työt jo heti huomenna viemällä Ainon kouluun. Käytiin siellä jo tänään näyttämässä mun naamaa, koska täällä lapsia ei ihan kenelle vaan mukaan anneta.
Elias oli päiväunilla kun tulin tänne, mutta shamppanjakaupasta palatessamme Eltsukin oli jo hereillä. Hän vähän ujosteli noin minuutin ajan ja sen jälkeen onkin ollut täysi tohina päällä. En meinannut saada käydä vessassakaan rauhassa! :D
Ensivaikutelma kaikesta on... vielä vähän auki. Eilen rupesin miettimään että mihinkäs sitä nyt ollaan taas lähdössä ja minkä ihmeen takia, mutta eipä mulla ois Suomessakaan ollut juurikaan mitään minne jäädä. Paitsi mun sosiaaliset piirit, hurmaavat ihmiset (lue: ystävät). Ja kai se ranskakin palautuu mieleen vähitellen, pitäisi vaan uskaltaa itsekin puhua jotain. Onneksi en oo ihan ummikko, on mukava tietää mitä ihmiset ympärilläni puhuvat. Ei tule sillälailla vainoharhainen olo.
Kyllä se tästä.
3 kommenttia:
Ooh, Toulouse (tai nothing to loose, kuten eräs tuttavapariskunta siellä vuoden asuttuaan kaupunkia kutsui...)!
En ole siellä pidempään ehtinyt olla mutta tykkäsin! Oltiin siinä ei-niin-hirveän-kaukana yksi kesä vapaaehtoistöissä Samin kaa, siellä keskellä Pyreneitä aasikyydin takana.
Joka tapauksessa paikallinen aksentti on puoliksi hurmaava (aion kuolla nauruun jos omaksut sen!), puoliksi kamala ja onhan pink city nyt sentään kaikin puolin legendaarinen paikka!
t. Vaasanserkku
Voi Maija... Ihana kun kirjotat tätä:) Lisään sut suosikkeihin ja toivon, että kirjotat paljon^^
Hei Maija!
Sinä siellä Ranskassa, minä täällä Piterissä. Jo neljä vuotta ulkomailla asuneena voin kertoa, että ensin tulee ihastus, sitten tulee vihastus ja sitten alkaa elellä ihan normaalia elämää. Kirjoita paljon, aion lukea säännöllisesti kuulumisiasi. ja voit olla varma, että Täti A pyörähtää kyläilemään jossain vaiheessa. tai siis, jos sinulla on jonkinlainen vierailijoiden jonotuslista, laita minut siihen äitisi kanssa.
Joko siellä on vihreää, kukkia, lämmintä?
Ota selvää on T:n kaupunki vanhaa Oksitaniaa. Ainakin siinä rajoilla. Olen kiinnostunut Oksitaniasta ja kataareista.
Anastasia-tätisi Pietarista
Lähetä kommentti