(Klikkaa isommaksi)
Tuonne kömmin kohta nukkumaan. Kuvassa näkyy myös Aïno, joka leikki miun huoneessa kun Elias lähti päiväunille yläkertaan. Tänäänkin meni päivä hyvin, ei päästy ulos lasten kanssa kun oli vähän kylmää ja märkää, joten iltapuolella muutama raivarikin paukahti ilmoille. Mutta mikäpäs siinä. Käytiin iltasella supermarketissa retkellä Milkan ja lasten kanssa, sieltä sai pumpulipuikkoja ja kaikkea muuta tarpeellista. Huomenna käydään tarkemmin viikko-ohjelmaa ja aikatauluja läpi, kun Crisu-isä palailee työmatkalta. Löysin talosta kirjahyllyn ja aloitan tänään varmaan Cecelia Ahernin Yllätysvieraita, vaikka en tykännyt siitä sen toisestakaan kirjasta, (P.S. I love you) mutta en jaksa nyt keskittyä mihinkään vakavampaan tai vieraskieliseen teokseen.
Sen huomasin tänään että Aino ja Elias puhuvat keskenään leikkiessään yleensä ranskaa. Ja Ainokin yksin höpötellessään löpisee ranskaksi, mutta vaihtaa kyllä heti suomeen jos puhuttelen. Täytyykin ruveta pitämään niitä korvalla, ja huijata ne puhumaan suomea. Onneksi muumit sentään puhuu vielä äidinkieltä. Peppi-leffa katottiin tänään myös ruotsiksi, me ollaan kauhean multilingvistisiä täällä! Aino puhuu suomea kyllä jos muutkin puhuvat, mutta sanojen taivutus varsinkin menee yleensä väärin. Esimerkkejä: Kukalle tuo on? Elias halusi minun pandan (hiuspannan), minulla on jo isot jalkat ja kädet. Kukan talo tämä on? Eli kuka ja kenen menevät sekaisin. Jaa-a, tästäpä alkaakin todellinen tehtäväni suomenkielen konservoijana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti