Raivaripäivä

Ou jee. Vaikka aamu alkoi melko myöhään, (perhe taitaa olla vielä talviajassa) se alkoi vauhdikkaasti. Isän tuomat suklaapullat (croissant-taikinasta väännetyt pullat, joiden sisällä on suklaata) maistuivat aamiaiseksi hyvin, mutta itku alkoi kun oli viimeiset palaset jäljellä ja molemmat olisivat halunneet lisää. Pussissa oli vielä yksi (minun pullani!) jonka Aino kävi kähveltämässä sillä aikaa kun vaihdoin parkuvalle Eliakselle vaippaa tai tein jotain muuta. Läksytin. Huh huh.

Eltsu jäi ovelle parkumaan kun äiti lähti töihin yläkertaan, ja sitä kestikin jonkun aikaa. Itku loppui siihen kun laitoin Muumipeikon ja pyrstötähden pyörimään. Muumit pelastaa minkä tahansa tilanteen, ilman niitä en selviäisi päivistä läpi. Tänään katsottiin Pyrstötähti läpi ainakin 3 kertaa. Ärsyttää vähän kun Nipsulla, Nuuskamuikkusella ja Niiskuneidillä on elokuvassa eri ääninäyttelijät kuin siinä tv-sarjassa, mutta tottuuhan noihinkin. Ja pääasia on että Pikku Myytä puhuu Elina Salo! Nauran melkein joka kerta kun talonpeikko kaatuu pyörällä ja Pikku myy sanoo: Ahaa, hän jarruttaakin nenällään!!

Ehdotin tänään Ainolle että voisin alkaa lukea hänelle jotain Muumikirjaa jatkokertomuksena vähän joka päivä. Tänään luettiin jo Vaarallinen matka-runokirja, ja vähän Näkymätöntä lasta, jossa on pieniä tarinoita Muumilaaksosta. Täällä on myös Muumilaakson marraskuu, mutta voisi olla hauskaa lukea ääneen vaikkapa sitä pyrstötähteä, koska sitä ollaan katsottu jo niin paljon. Kirjoissa tulee niin paljon enemmän sanoja esille, joita ei leikkiessä tai juteleessa tulisi esiin.

Eltsu meni melkein kiltisti kerhoon iltapäivällä, ja me jatkettiin Ainon kanssa kanaalin rannalle sorsia katsomaan. Siellä oli kivaa, vaikka sorsilla ei ollut ruokahalua meidän keksinmuruille. Kotimatkan varrella käytiin ostamassa postimerkkejä. Se sujui hyvin, aloitin asioinnin Bonjourilla ja kysymällä puhuuko postitäti englantia. (Unohdin teititellä, aijai.) Niinpä minä kysyin aina ranskaksi kaikkea ja mukavasti hymyilevä, kirjastontätiä ulkoisesti muistuttava, mutta huomattavasti leppoisempi täti-ihminen toisti kaikki sanat englanniksi. Tosin hinnan hän sanoi väärin, 10 postimerkkiä maksaa vain 7 euroa, ei seitsemäätoista. Rahasta sain kuitenkin oikein takaisin, joten nyt saa ruveta odottelemaan postia! Tai no, on suurempi mahdollisuus saada joskus postia täältäpäin. Täytyy vielä kysyä millaiseen laatikkoon ne pitää laittaa menemään, jotta ne pääsevät Suomeen asti.

Huomenna me ollaan koko päivä kotona, keskiviikkoisin Ainolla ei ole koulua eikä Eliaksella kerhoa. Eliaksen nukkuu ainakin päiväunet siellä ja eväät sille pakataan mukaan. Unilelu Kissa on myös tärkeä muistaa ottaa mukaan.

Nyt taidan riipustaa pari kirjettä tai vaihtoehtoisesti katsoa Frendejä dvd:ltä, niitä on täällä monta levyllistä hyllyssä! :)

Kuvia kodista!

Salut! Nyt esittelen teille reitin ulko-ovelta oman huoneeni kautta läpi talon. Kuvateksti on kuvan alla, mikä on ehkä vähän pölhöä, mutta en jaksanut enää vaihtaa. Aika hankala tämä kuvienlisäämissysteemi. Kuvia klikkaamalla saa ne suuremmiksi, tämä ohjeeksi huononäköisille tai muuten vaan kiinnostuneille.

Tässä seison ulko-ovi selkäni takana. Ensimmäinen ovi oikealle on minun oveni. Sitä vastapäätä on Salouan huone, toinen ovi oikealle vessa ja kolmas oikealle johtaa olohuoneeseen. Päädystä pääsee pihalle. Rattaiden vierestä vasemmalle johtaa portaat yläkertaan, perheen omiin makuuhuoneisiin.

Tämä on siis minun huoneeni. Tulimme sisään vasemmanpuoleisesta ovesta ja jatkamme ulos toisesta. Narnia-kaappi on selkäni takana. Tämän pöydän ääressä siis istun tietokoneella.

 

Sininen ovi välikössä johtaa kylppäriin, josta on kuvia ainakin facebookissa. Kaukana siintää jo jääkaapin seinä! Välikkö on tämän talon ehkä värikylläisin paikka, siellä on ainakin kolmea eri sinistä, violetteja, vihreitä ja keltaisia sävyjä. 

Kun pääsemme väliköstä, tulemme olkkariin. Täällä me vaihdetaan Eltsulle vaippoja ja leikitään. Aitaus on uunin ympärillä jotta muksut eivät juokse sitä päin ja polta ihteään.Vilkaistaan vielä taakse, ja näemme Maijan huoneen ja pehmeän sängyn. Ovi oikealla johtaa takaisin vihreään eteiseen. Tässä me katsomme Muumeja lähes joka päivä, se on tärkeää. Tänään katteltiin erilaisia timantti-jaksoja.

Olohuoneen jälkeen osuu kohdalle hmmm.. ruokailuhuone? Tai toinen olohuone. Läpikulkuhuone. Nurkan ovi johtaa kuitenkin keittiöön. Tässä huoneessa on hyvä rakentaa majoja. 

Ja näin olemme perillä keittiössä! Kieltämättä hieman räpyttelin silmiäni kun ensimmäisen kerran näin nämä kaapit. Ei ehkä kauhean pelkistetty ja skandinaavinen tyyli? Ovi nurkassa johtaa takaisin sinne läpikulkuolohuoneeseen. Eliaksen paikka on pöydän päässä, Aino istuu yleensä jääkaapin edessä ja minä häntä vastapäätä.

Jaa-a, kyllä täällä viihtyy! Olisi mukava perustaa itsekin tuommoinen suuri kommuuni, jonka läpi voisi juosta ja pelata hyvin hippaa ja piilosta. Huh, olenkohan ollut liikaa lasten kanssa? Voisisiellä kommuunissa pelata myös Trivial Pursuitia ja hyvän matsin Shanghaita takan ääressä ja viinilasillisen kanssa. Noniin, olen vielä aikuinen. Jussalle tiedoksi: Olen jo aikuinen.

Programme de la semaine

Eilen illalla kuulin kun Christian eli Crisu eli perheen isä tuli kotiin työmatkalta, mutta en uskaltanut mennä vielä esittäytymään. Ja aamullakin piileksin peiton alla siihen asti kun kuulin hänen lähtevän.. :D Mutta nyt iltapäiväunien jälkeen olin henkisesti valmis ja kipitin keittiöön.

Crisu on hauska mies, ja ymmärrän aika hyvin kaiken mitä se sanoo. Sekin auttaa että se puhuu välillä englantia kun  näytän ööltä tai vastaan oudolla lailla kysymyksiin. "Joko olet kyllästynyt meidän lapsiin ja haluat lähteä pois?" -Oui oui. (Anteeksi että karskisti viittaan työnantajaani ja palkanmaksajaani pronominilla se, mutta se nyt vain tuntuu luontevammalta.)

Sain nyt myös tarkemman viikko-ohjelmani! Työaika arkisin 8-17, lapsien viemistä kerhoihin ja niiden noutoa, niille lounasta ja vaippoja ja päiväunia ja mitä kaikkea. Erikoistehtävinä Ainon suomenkielen petrausta ja kohta alkava Eliaksen pottakoulu, ou jee. Lisäksi mun hommiin kuuluu pintasiivousta ja lasten lelujen järjestelyä, keittiön siistimistä ja pyykkäystä. Imurointi ja lattioiden pesu kerran viikossa alakerrassa ja lasten huoneissa, semmonen perussiisteyden ylläpito. Täällä on kaminoita alakerran isoissa huoneissa, ja niiden lämmitys kuuluu myös mulle tarvittaessa, mutta nyt alkaa olla jo niin lämmintä ettei niitä tarvita. Eilen sytytin kyllä yhteen uuniin tulen, koska se tuotti Milkalle ongelmia. Niillä on täällä vain isoja pyöreitä halkoja, jotka nyt on jokatapauksessa vaikea saada syttymään. Mutta pyysin pientä kirvestä tai muuta työkalua jolla saisin pilkottua klapeja, ja katsotaan miten asiat kehittyy. Kaupassa ja torilla käynti on myös mun hommaa.

Palkka on 75 ranskan euroa viikossa, viikonloput on siis vapaita. Tämän ekan viikonlopunhan olin töissä, mutta se korvataan mulle aikana tai rahana. Mulle kuuluu myös viiden viikon palkallinen loma vuodessa, ja ainakin pari viikkoa menee nyt tuohon pääsykokeissa käymiseen silloin kesäkuussa. Ihan reilulta vaikuttaa kaikki, eikä liian ylivoimaiselta. Ja perhe on aika joustava ja ne ymmärtää sen että alussa on vähän totuttelemista ja hakemista ja muuta. Lapset on kuulemma vetäny ihan ihmeellisen paljon raivareita näin alkuun mutta kai nekin on ihmeissään kun taas on vaihtunu hoitaja.

Mutta nyt Elias kiljuu siihen malliin, että on ruoka-aika! Palaillaan.

Mon lit

(Klikkaa isommaksi)

Tuonne kömmin kohta nukkumaan. Kuvassa näkyy myös Aïno, joka leikki miun huoneessa kun Elias lähti päiväunille yläkertaan. Tänäänkin meni päivä hyvin, ei päästy ulos lasten kanssa kun oli vähän kylmää ja märkää, joten iltapuolella muutama raivarikin paukahti ilmoille. Mutta mikäpäs siinä. Käytiin iltasella supermarketissa retkellä Milkan ja lasten kanssa, sieltä sai pumpulipuikkoja ja kaikkea muuta tarpeellista. Huomenna käydään tarkemmin viikko-ohjelmaa ja aikatauluja läpi, kun Crisu-isä palailee työmatkalta. Löysin talosta kirjahyllyn ja aloitan tänään varmaan Cecelia Ahernin Yllätysvieraita, vaikka en tykännyt siitä sen toisestakaan kirjasta, (P.S. I love you) mutta en jaksa nyt keskittyä mihinkään vakavampaan tai vieraskieliseen teokseen.

Sen huomasin tänään että Aino ja Elias puhuvat keskenään leikkiessään yleensä ranskaa. Ja Ainokin yksin höpötellessään löpisee ranskaksi, mutta vaihtaa kyllä heti suomeen jos puhuttelen. Täytyykin ruveta pitämään niitä korvalla, ja huijata ne puhumaan suomea. Onneksi muumit sentään puhuu vielä äidinkieltä. Peppi-leffa katottiin tänään myös ruotsiksi, me ollaan kauhean multilingvistisiä täällä! Aino puhuu suomea kyllä jos muutkin puhuvat, mutta sanojen taivutus varsinkin menee yleensä väärin. Esimerkkejä: Kukalle tuo on? Elias halusi minun pandan (hiuspannan), minulla on jo isot jalkat ja kädet. Kukan talo tämä on? Eli kuka ja kenen menevät sekaisin. Jaa-a, tästäpä alkaakin todellinen tehtäväni suomenkielen konservoijana.

Jour premier

Tadaa! Kello on kaksi iltapäivällä ja voisin ottaa vaikka päiväunet! Kaikki on mennyt hyvin, vietiin Aïno aamulla kouluun ja leikittiin Eliaksen kanssa pihalla lounaaseen asti, sitten haettiin Aino syömään kotiin, ja kotimatkalla Eltsu jo simahti rattaisiin! Operaatio lapsen nukutus päiväunille tapahtui siis itsestään. Nyt odottelen herääkö Elias ennen kuin Aino pitää hakea takaisin koulusta puoli viideltä. (Siis eihän se mikään oikea koulu ole 4-vuotiaille, mutta kouluksi ne sitä täällä sanoo. Tarha tai kerho olisi ehkä vastine Suomessa.)

Crisun sisko Evelyn, eli lasten täti, tulee iltapäivällä töiden jälkeen tänne tervehtimään ja katsomaan vieläko talo ja au pair ovat pystyssä. Milka-äiti pääsee töistä aikaan x, perjantairuuhkista ja kokouksien venymisistä riippuen. Crisu on Pariisissa työmatkalla vielä huomiseen asti, joten talossa on tällä hetkellä hyvä akkavalta. Nelihenkisen perheen lisäksi täällä asuvat nimittäin Milkan työkaveri Saloua ja Karin, joka on ehkä Salouan kaveri. No jokatapauksessa täällä on tämmöinen pieni kommuuni pystyssä. Talo on tosiaan aika hyvin kuvailtu sanalla Huvikumpu, tämmöinen ikuisuusprojekti. Seinissä ja ovissa on suunnilleen kaikkia maailman värejä, en ole vielä ehtinyt laskea niitä mutta olo on kuin maalitehtaan testausvarastossa. :D Seinät ovat enimmäkseen valkoisia, mutta huoneiden ja kaappien ovet ovat saaneet monin paikoin jänniä yhdistelmiä peitokseen.

Huoneeni, jossa asustelen on iso, (että tervetuloa vaan, tänne mahtuu vaikka kuinka paljon vieraita!! Ja Milka sanoi että kaikki ovat tervetulleita.) ainakin suomalaisen opiskelijayksiön kokoinen. Täällä on matala parisänky ja kirjoituspöytä ja sohva ja suuuuuri vaatekaappi, sellainen josta pääsee Narniaan, ja kirjahylly. Ihanasta lankkulattiasta tykkään myös paljon. Iltaisin täällä tulee eteläeurooppalaiseen tapaan hieman kylmä, koska talojen eristeet ja lämmityssysteemit ovat mitä ovat, mutta onneksi edellinen kämppis Tiia jätti kaappiin monta paksua villapaitaa. Heti huoneeni vieressä on myös yksi talon kylppäreistä, siitä löytyy lavuaari ja suihku, seuraavasta pönttö, muttei lavuaaria, ja ylhäältä vielä kylppäri, "master-bathroom", josta löytyy kaikki mukavuudet ammetta myöten. Taitaapa kodinhoitohuoneessakin olla vielä yksi vessa. Vessat on koristeltu hauskasti, toinen on kuin vieraskirja, jonne entiset au pairit ja muut kävijät ovat jättäneet omat puumerkkinsä tussin muodossa. Toisen olen nimennyt feministivessaksi, siellä on iskulauseita, pinssejä ja monenlaista propagandaa. Kunhan tästä ehdin niin otan kuvia ja opettelen laittamaan niitä tännekin!

Perillä tukikohdassa

Huh huh! Aamulla heräsin Helsingistä klo 03.33 ja silmät ristissä istutin itseni taksiin. Helsinki-Vantaa velotti jokaisesta liikakilosta (jotka olivat onneksi matkalaukussa, eivätkä minussa!) 10 euroa ja vielä yhden kympin lisää palvelumaksuiksi. Lento Müncheniin lähti nätisti ajallaan klo 6.45. Nukuin melkein koko matkan, heräsin vain kun kone lähti liikkeelle, sitten ilmassa kerran jossain pilvimeren kohdalla ja toisen kerran ruoka-aikaan. Seuraavaksi minut herättikin sitten "kiinnittäkää turvavyönne laskeudumme kohta" -kuulutus.

Nukuin myös Münchenin lentokentällä. Portilla G33 olin hyvissä ajoin, noin 4 tuntia ennen lastausta. Luin välillä pääsykoekirjaa ja nukahdin taas. Kyllä matkustaminen on sitten mukavaa. 

Nukuin vielä lisää Toulousen koneessa. Heräsin maagisesti sämpyläkärryn ollessa melkein kohdallani. Siinä vaiheessa kun taas höpötettiin turvavöistä, alkoi mahassa jo kipristellä, mutta luulen että sekin oli nälkää eikä jännitystä. En ole oikein ehtinyt jännittää taikka tajuta koko juttua, mutta täällä totuus kyllä nasahti päälle äkkiä. Aloitan työt jo heti huomenna viemällä Ainon kouluun. Käytiin siellä jo tänään näyttämässä mun naamaa, koska täällä lapsia ei ihan kenelle vaan mukaan anneta. 

Elias oli päiväunilla kun tulin tänne, mutta shamppanjakaupasta palatessamme Eltsukin oli jo hereillä. Hän vähän ujosteli noin minuutin ajan ja sen jälkeen onkin ollut täysi tohina päällä. En meinannut saada käydä vessassakaan rauhassa! :D

Ensivaikutelma kaikesta on... vielä vähän auki. Eilen rupesin miettimään että mihinkäs sitä nyt ollaan taas lähdössä ja minkä ihmeen takia, mutta eipä mulla ois Suomessakaan ollut juurikaan mitään minne jäädä. Paitsi mun sosiaaliset piirit, hurmaavat ihmiset (lue: ystävät). Ja kai se ranskakin palautuu mieleen vähitellen, pitäisi vaan uskaltaa itsekin puhua jotain. Onneksi en oo ihan ummikko, on mukava tietää mitä ihmiset ympärilläni puhuvat. Ei tule sillälailla vainoharhainen olo.

Kyllä se tästä.

Matkakuume!

Nyt se sitten alkoi! Olo on vähän samanlainen kuin oisin juonut kupin tai kaksi kahvia. En pysty oikein keskittämään ajatuksiani yhteen asiaan (esimerkiksi pakkaamiseen... laukku on kuitenkin jo puolillaan!) ja koko ajan tekisi mieli juosta tai tanssia tai pitää kovaa ääntä. 

Tähän asti on tuntunut siltä, että muut kyllä ovat ymmärtäneet että olen lähdössä jonnekin, enkä ole enää maisemissa joka päivä, mutta itse en ole osannut ajatella minkään muuttuvan. Tänään se kuitenkin konkretisoitui kun kävin kahvilla  "viimeistä kertaa pitkään aikaan." (Join kyllä kaakaon.) Olen pakannut suuret määrät kirjepapereita laukkuun ja toivon että saan niitä lähettää myös! Ja että saisin tietysti paljon vastauksia. En kyllä vieläkään osaa ajatella kuin parin kuukauden päähän, jolloin tulen käymään pääsykokeissa Suomessa. Joten tällä hetkellä ei tunnu siltä että olen "koko vuoden poissa." Ajattelen vain etten näe kaikkia ohjelmia joita TV:ssä mainostetaan, viikon päästä tulisi Amazing Racen Suomi-jaksokin. Swamp this, joopa joo.

Päiväni ennen lentoonlähtöä kuluvat seuraavasti: Tänään pakkaan ja odottelen pyykkien kuivumista. Huomenna pakkaan ja hermoilen ja voisin tietysti yrittää lukea taidehissan tenttiinkin. Illalla rakennan eväsleipiä. Tiistaina hyppään junaan seitsemältä, ja pysähdyn Savonlinnassa tentissä ja muissa satunnaisissa koulujuttujen viimeistelyssä, ehkä istun Häppärissä kahvilla niin kauan kuin voin, ja 15.28 hyppään taas junaan. Puksutan Hyvinkäälle veljeni luo tervehtimään pikkukakkosia ja olen siellä keskiviikkoon asti, kun isommat lapset, mukaanlukien 3-vuotias kummipoikani tulevat. Illemmalla joskus toinen veljeni noutaa minut sitten Helsinkiin, ja herää aamuyöllä hirveään aikaan vain heittääkseen minut ja Mustan Aukon Helsinki-Vantaalle. Ja torstaiaamuna klo 6.45 istunkin jo penkissä ja huomaan että kone nousee. Oho.

Konttoriapina

Eilen kävin Kiteen jokaisessa konttorissa hoitamassa juoksevia asioita. Poliisille vein todistuksen autokoulun kakkosvaiheesta, lukiolta hain meidän pannubändin uusia levyjä ja todistuksen enkun 1 piste vaille L-kokeesta. (269) Sain jopa Kelalta oikeanlaisen lapun, jolla ilmoitan hengailustani ulkomailla. Savonlinnassa ne eivät osanneet sitä antaa.. 

Matkalaukku on edelleen pakkaamatta, mutta jos tänään? Täällä kotona on vaan niin kylmä että eka on pakko laittaa tulet uuniin, nurkista vähän tuulee läpi. Se on tämä Suomen kevät, jonka kohta taakseni jätän. Suosittelen kaikille Samuli Putron Elämä on juhla-levyä, oon kuunnellu sitä noin viikon putkeen, tai ainakin kaikki automatkat Kesälahden ja Savonlinnan ja Joensuun välillä.

Nyt aamupalalle ja pakkaushommiin!

Matkalaukkuni

Törmäsin eilen sympaattiseen vanhaan kirjoitukseen matkalaukusta. (Sinä löydät sen täältä: http://fi.wikisource.org/wiki/Matkalaukkuni )

Tälläkin hetkellä minun pitäisi pakata omaa laukkuani, lähtöön on 10 päivää aikaa ja yleensä pakkaan viimeisenä yönä ennen lähtöä. Mutta nyt olenkin lähdössä pidemmälle reissulle ja minun pitää ehkä harkita kunnolla mitä otan mukaani. Oma matkakumppanini ei ole millään lailla persoonallinen, eikä sillä ole minulle vielä tunnearvoa. Äiti osti sen, se oli halvin ja suurin. Se on musta. Se haisee pahalle, koska äiti säilytti siellä kumisia kenkiä. Ehkä senkään takia en halua vielä pakata vaatteitani siihen; en halua hajun tarttuvan.

Sain eilen pari hyvää vinkkiä kaverilta, joka myös on viettänyt vuoden ulkomailla. Jos jonkun tavaran kohdalla mietit, tarvitsetko sitä mukaan vai et, älä ota sitä. Tällä hetkellä laukun pohjalla on pyykkipulveria, ranskankielen sanakirja ja kansiollinen kuvia, jotka aion laittaa seinälle. Sen lisäksi tarvitsen vielä bepanthenia ja villasukkia, kaikki muu on ylimääräistä luksusta.

Nyt lähden paistamaan pinaattilättyjä!

Mistä ja minne (ehkä myös miksi)

Olen jo pitkään halunnut pitää blogia, mutta sitä on niin joutavaa pitää jos ei ole aihetta, jonka ympärillä kirjoitukset pyörivät. Mutta nyt on aihe. Lähden Ranskaan, minusta tulee au pair vuoden ajaksi!

Kaikki alkoi siis siitä, kun sain serkultani Marialta sähköpostia tammikuun 27.päivä. Hänen työpaikkansa postituslistalla jonkun tuttu haki au pairia perheeseen, jossa isä on ranskalainen ja äiti suomalainen. Lähetin cv:ni ja muutaman mutkan kautta sain paikan.

Tällä hetkellä opiskelen Savonlinnassa teatteripuvustusta, mutta jos totta puhutaan, olen joululoman jälkeen vain käynyt koulussa, enkä ole lainkaan opiskellut. Kaikki on rästissä, motivaatiota ei ole, turhaudun täällä ja koen alankin turhaksi ja ristiriitaiseksi. Jos täällä olisi joku muu minua kiinnostava koulu, jäisin mielelläni. Viihdyn Savonlinnassa ja olen saanut ihania uusia ihmisiä elämääni, mutta en voi jäädä pelkkien ihmisten takia tänne. Meillä jokaisella kun on kuitenkin myös oma elämä (vaikka monet eivät usko, kun väitän että minullakin on!).

Nyt en kuitenkaan voi enää perääntyä. Liput on hankittu, ja suuri matkalaukku, vaikka se onkin vielä ihan tyhjä. Muutan tänä viikonloppuna takaisin kotiin, pykkään ja pakkaan. Ulkomaille karkaaminen ei ole ihan helppoa, sitä ennen pitää hoitaa miljoona ja yksi asiaa, juosta konttoreissa ja täyttää papereita ja puhh mitä kaikkea. Eniten hommaa on ehkä ollut koulun kanssa, en tajua miten kaikki muut ovat saaneet tehtävät ajoissa valmiiksi? Pari päivää sitten halusin saada itselleni semmoisen Vapaudut vankilasta-kortin, jolla olisin voinut palata peliin tyhjälle laudalle, ilman yhtään rästitehtävää. Aioin myös järjestää juhlat sen kunniaksi että kaikki on vihdoin valmista, mutta valitettavasti joudun odottamaan ainakin kesään asti, koska silloin on vielä tentti Suomen taidehistoriasta. Suoritan kursseja vielä verkossa Ranskasta käsin, ja piipahdan Suomessa kesäkuun alussa pääsykokeissa ja viimeisessä tentissä.

No, nyt tiedätte mitä aion. Kerron lisää kun on jotain lisää kerrottavaa.